Rammstein – Zeit, Universal (2022)

Industrial-metallin kuninkaan saksalaisen Rammsteinin Zeit-albumi sisältää sopivasti kevyitä ja raskaita kappaleita. Kappaleiden synkät ja jopa äärimmäisyyksiin pahuudessa menevät lyriikat ja teosten aiheet ovat säilyneet bändin matkassa läpi vuosien. Herkimmästä kuulijasta aihepiirit ovat jo turhankin hurjia, mutta se yksiselitteisesti tekee Rammsteinin imagosta sellaisen kuin sen kuuluu olla.

Perustamisvuodesta 1994 lähtien bändin vahvin puoli on ollut äärimmäisen rohkeista

musiikillisista kokeiluista huolimatta Saksan kielen ytimekkyys ja painottaminen Till Lindermanin

laulussa. Kun kuuntelee yhtyeen englanninkielisiä sävellyksiä, tulee todella outo olo, koska saksan kielen tärkeys on avainasemassa Rammsteinin tuotannossa. Omiksi huippuhetkikseni levyltä

voin mainita Zick Zack ja Dicke Titten -kappaleet. Uuden levyn ilmestyminen kaksi vuotta edellisen jälkeen bändille tyypillisen seitsemän vuoden levytystauon sijaan on valtava muutos, ja se selittyy koronakriisillä, jonka vuoksi artistien kiertueet siirtyivät useammalla vuodella eteenpäin. Kun kysyn ihmisiltä ”Mikä asia heillä tulee saksalaisuudesta ensimmäisenä mieleen”, yleisin saamani vastaus on Rammstein-yhtye.