Sara: Pimeys, 6162 Viihde

 20 vuotta kestäneen Saran taipaleen aikana olen oppinut, että pessimistisyys on yleensä jollain tavalla läsnä yhtyeen pitkäsoittojen nimessä. Myös Saran uran 9. albumi jatkaa tätä linjaa. Suomeksi laulettu melodinen metalli on vaativa genre, mutta Kaskisista lähtöisin oleva nelikko on onnistunut haasteessa todella hyvin. Yhtyeen kotikaupungin luonto on myös näyttävästi esillä sanoituksissa. Taivas ja Lautta ovat suosikkejani levyltä. Ne ovat myös osa samaa kertomusta.

Suoratoistopalveluissa esiintyvät yliluonnolliset sarjat olivat tällä kertaa suurin inspiraatio Joa Korhosensanoituspuoleen. Tästä voi päätellä, että muusikko pystyy tekemään laulunaiheen lähes mistä tahansa.

KoRn oli elämäni ensimmäinen metallibändi, ja sen vaikutteet ovat Joan mukaan esillä selkeämmin kuin yhdelläkään aikaisemmalla albumilla. Siinä osasyy, miksi Pimeys heilahti välittömästi omalla listallani todella korkealle. Vain yksi Saran albumi on parempi ja tuon kunnian saa vuonna 2008 päivänvalon nähnyt Veden Äärelle, joka on myös Joa Korhosen henkilökohtainen suosikki yhtyeen tuotannosta. 

Saran sanoitukset olivat uran alkuaikoina jopa painostavia, mutta nykypäivänä niistä on tullut arvoituksellisia. Hyvä näin. Synkkyys on toki olennainen osa metallimusiikkia, mutta ei sitä loputtomiin jaksa.

Lokakuun 2018 Lahden Torvessa koettu livekeikka odottaa ehdottomasti rinnalleen toista ikimuistoista iltaa. Joa Korhosen luovuus ei rajoitu vain musiikkiin, sillä hän on tunnettu myös upeista ja sanomaa hehkuvista maalauksistaan.