Konserttiarviot

Henri Kaattari

1. tammikuu 2015 · 

 

HIM kruunasi perinteisesti uudenvuoden eilen Tavastialla. Viime vuoden Tampereen keikka oli soitannollisesti parasta HIMIÄ ikinä. Tämän vuoden keikan paras asia oli puolestaan bändin yllättävät biisivalinnat. Kolmea ensimmäistä biisiä ei ole kuultu keikoilla vuosiin. Olin todella yllättynyt, koska tämän kesän keikkojen perusteella odotin jotain aivan muuta. Bändi jätti ensimmäistä kertaa The Funeral of Heartsin pois biisilistasta antaen tilaa harvemmin soitetuille kappaleille. Muutenkin yleensä keikan alussa esitetyt radiohitit säästettiin vasta konsertin loppupuolelle. Uusimmalta levyltä kuultiin vain yksi biisi. Todella vähälle livesoitolle vuosien saatossa jääneltä Deep shadows and brilliant highlightsilta HIM puolestaan tarjosi peräti kolme kappaletta. Keikan aloitti rauhallinen The Sacrament-kappale, pitkä veto päättyi puolestaan rajusti rokkaavaan Billy Idol coveriin. Rebel yell-ralli sai HIMIN käsittelyssä koko yleisön pomppimaan konserttisalissa. Sovin yllättävän hyvin sekaan, vaikka olin ahtaassa salissa varmasti lyhimpiä yleisössä seisovia

Jyränkölän Mediapaja

5. joulukuu 2023 · 

Mokoma Finlandia-Klubi 17.11.2023

Lappeenrantalainen thrashmetal viisikko Mokoma valtasi Lahden Finlandia-Klubin lauteet ja soitti 20 vuotta täyttäneen "Kurimus" albuminsa läpi kokonaisuudessaan. Se seikka, että kappaleet esitettiin käänteisessä järjestyksess,ä oli minulle unelmientäyttymys, sillä olen haaveillut ”Liiton Loppu” kappaleen livenä kuulemisesta siitä asti kun 13-vuotiaana tutustuin Kurimus albumiin. ”Väsynyt Atlas” on kuultu livenä kerran aiemmin, mutta hetki tuntui kuitenkin ainutlaatuiselta.

Thrashtykitys kuulosti kovin erilaiselta klubiympäristössä verrattuna festivaalitelttaan. ”Lupaus” kappaleessa tulee kaikkein konkreettisimmalla tavalla esiin solisti Marko Annalan lyyrinen lahjakkuus, vaikka elämäntilanne olisi kuinka epätoivoinen, aina on mahdollisuus pelastukseen.

Seuraavaksi vuoron saa ”Punainen Kukko”, kappale jonka ansiosta laajamittainen kiinnostukseni Mokomaan sai alkunsa. Yhtyeen normaali tuotannosta poiketen biisi sisältää varsin yksinkertaisen sointukuvion, mutta siitä huolimatta teoksen merkittävyys

Mokoman tuotannon kokonaisuutta punnittaessa on valtava.

Koskettava rakkaudesta kertova ”Silmäterä” on ollut itselleni aina Kurimuksen kohokohtia ja sellaiseksi se muodostuu myös livetilanteessa.

”Vainottu” kappaleen rujous konsertissa vetää sanattomaksi, sillä pitkästä Mokoma fanituksestani huolimatta kuulen kappaleen livenä ensimmäistä kertaa.

”Houkka” on todella nopeatempoinen metallitykitys enkä vielä tänäkään päivänä saa kaikista sanoista selvää. Kertosäe on kuitenkin upea ja se on teoksen laadun ja sanoman kannalta kaikkein tärkein asia.

Ihmismielen haavoittuvuutta kuvaava ”Tämä Puoli” on laadustaan huolimatta saanut vuosien varrella niin vähän tilaa yhtyeen konserttien ohjelmistossa että kappaleelle on jo aikakin antaa ansaitsemaansa huomiota.

”Kasvot Kohti Itää” on kuultu lähes jokaisella yhtyeen keikalla keväästä 2003 lähtien, siitä huolimatta tämä ilta auttaa sisäistämään paremmin sen asian, miksi sävellys sopii niin mainiosti osaksi tätä kokonaisuutta.

”Mene ja Tiedä” kappale oli heti ilmestyessään ytimekkäillä ja rohkeilla sävellysratkaisuillaan merkki siitä että Mokoma on matkalla kohti suuria saavutuksia.

Kurimus levyn osuuden päätti yhtyeen uran todelliseen nousukiitoon johdattanut ”Takatalvi”. Biisi on Mokoman tuotannossa ainoa jossa lyyrinen puoli jää hieman torsoksi, mutta se on ilmeisesti ollut tässä kohtaa tarkoituskin.

Mikään muu yhtyeen sävellys ei sovi paremmin encore osuuden käynnistämiseen kuin huippu vauhdikas ja ärhäkkä ”Kuollut, kuolleempi, kuollein”.

Marko Annalan vaikeaa masennuskautta käsittelevältä ”Elävien Kirjoihin” albumilta löytyvä ”Sinne Missä Aamu Sarastaa” on monipuolisuutensa ja koskettavuutensa vuoksi lunastanut paikkansa encoreiden joukossa jo vuosien ajan. Identtisen maininnan ansaitsee seuraavaksi vuoron saava ”Toinen Ihminen.” Sitten tarjoillaan tulevan levyn materiaalia "Malja Sille" ja "Taivaan Tuuliin" kappaleiden muodossa.

Hektisen illan päättää Mokomalle tuttuun tyyliin ”Hengen Pitimet” levyn päättävä "Kesytä Perkeleet" joka on vauhdikkain ja oivallisin mahdollinen päätös vallitsevaan tunnelmaan.

Vuodesta 1996 asti toiminut Mokoma säilyttää soittotarkkuutensa ja energisyytensä käsittämättömällä tavalla keikasta toiseen. Solisti Marko Annalan kyky muuttaa lauluääntään kappaleiden välissä on samalla sekä poikkeuksellisen hieno että myös vaativa taito.

Valtavat kiitokset ystävilleni Joonas Hakalalle ja Jukka Mustoselle jotka olivat kanssani todistamassa tätä iltaa ja olleet myös vahvasti bändin faneja peruskouluajoilta lähtien. Seuraava Mokoma show olisi myös mukavaa kokea kolmistaan, se olisi nimittäin omalla kohdallani keikka nro 10.

Kirjoittanut: Henri Kaattari

Stam1na Lahden Möysällä 14.10.2023

Progressiivisen metallin ja thrashmetallin parhaita ominaisuuksia ilmaisussaan yhdistelevä Stam1na tarjosi huikean illan Möysän Musaklubille. Kun uraa on takana 26 vuotta, siinä ajassa kertyneiden albumeiden materiaalista pystytään rakentamaan todella monipuolinen keikkasetti, ja tämän yhtye myös toteutti.

Illan aloittaminen uusimman X-albumin avaavalla Kombustio kappaleella ei ollut yllättävä valinta, mutta toisaalta kappale sopi rakenteensa vuoksi tähän tarkoitukseen äärimmäisen hyvin. "Taival"-albumilta löytyvä "Sudet Tulevat" antavat ärhäkkyydellään ja nopealla temmollaan keikan alulle bändin keikkoille aina jykevän startin, ja tämä upea ilmiö koetaan myös tällä kertaa.

Bändin rohkeudelle esittää materiaalia miltä tahansa ajanjaksolta täytyy antaa valtavan kokoinen tunnustus. Viimeinen "Atlantis" levyn ehkä tunnetuin kappale "Merestä Maalle" oli otettu jälleen kerran ymmärrettävästi osaksi settiä. Sen sijaan sitä, että bändi esittäisi ensimmäistä kertaa vuonna 2003 päivänvalon nähneen "Väkivaltakunta" kappaleen en osannut kuvitellakkaan. Kappaleen riffien rujous ja ironinen tarina valtakuntaansa hallitsevasta häikäilemättömästä kuninkaasta ovat ne elementit, jotka aikoinaan laukaisivat kiinnostukseni Stam1naan. Sen vuoksi on taattua, että tämän hetken keikasta tulen muistamaan todella pitkään.

Seuraavaksi vuoron saa uusimman levyn ensisingle "Veteen Piirretty Viiva". Ja tämän jälkeen yllätykset sen kun jatkuivat "Kuoliaaksi Ruoskitut Hevoset" "SLK" albumilta sekä "Kannoin Sinut Läpi Hiljaisen Huoneen" ovat sellaisia kappaleita joiden ei olisi voinut olettaa missään tapauksessa päätyvän yhtyeen livesettiin:

Monien suomeksi metallia esittävien bändien keikkoja nähneenä uskallan todeta sellaisen asian, että Stam1nalla on uskallusta uudistaa settilistaansa tästä joukosta kaikkein radikaaleimmin. Uusimmalta "X"-albumilta kuullaan maaginen "Utopia" sekä koskettava "Muisti Palatsi". "Elokuutiolta" esityskunnian saa levyn nimibiisi. Olisin yllättynyt mikäli X-albumin "Blivet" olisi puuttunut setistä eikä näin onneksi käynytkään. "Uudet Kymmenen Käskyä" levyltä löytyvä "Kaksi Reittiä, Yksi Suunta" on kulkenut yhtyeen live-esityksissä mukana sen ilmestymisestä saakka ja täysin ansaitusti. Monipuolisen, huikean ja tunteelisen illan päättää X-albumin päätöskappale ja samanaikaisesti nimikappale "X", joka tuo melankolisuudellaan mieleen "Tool" bändin soundimaailman.

Herkät ja pohdiskelevat tunteet ja räyhäävä metalli saadaan yllättävän onnistuneeksi osaksi samaa kokonaisuutta kun tätä haastetta toteuttamassa ovat oikeat ammattilaiset. Sen todisti tänä iltana Lemin metallimahdin maailman tietoisuuteen tuonut Stam1na. Suuret kiitokset ystävälleni Ilmari Hiltuselle, joka oli mukanani todistamassa tätä keikkaa.

Kirjoittanut: Henri Kaattari

Savolainen ja karjalainen rock ammattitaito yhdistyivät eilen upealla tavalla Timo Rautiaisen & Trio Niskalaukauksen ja Kotiteollisuuden kiivetessä Tuuloksen Kapakanmäen lauteille. Illan aloitti Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus. Bändin uusin levy on jäänyt niin vähälle kuuntelulle vanhemman tuotannon ollessa todella lähellä sydäntäni etten tunnistanut kahta ensimmäistä biisiä, mutta hyviltä ne joka tapauksessa kuulostivat. Niskalaukaukselle tyypillinen kitaran tykkisoundi oli niissä aivan yhtä hienolla ja oivaltavalla tavalla läsnä kuin vuonna 1997 julkaistulla bändin debyytti EP:llä Leijonan Periaatteet. Kun seuraavaksi sai vuoron kappale Kova Maa, tunsin vanhat hyvät ajat mielessäni ja minulle piirtyi ajatuksiini kuva siitä kun laitoin Rajaportti levyn ensimmäistä kertaa soittimeen. Biisin aikana on yksinkertaisesti pakko heilua ja laulaa mukana. Seuraavaksi vuoron saava koskettava. Elegia on osoitus siitä miten hienosti yhtye oivaltaa laittaa kaksi uransa parhaan levyn tähtihetkeä peräkkäin ohjelmistoon. Sitten Timolta humoristista tarinointia ja elämänviisauksia ennen kuin uusin levy Mahdoton Yhtälö saa jälleen vuoron. Vuonna 2017 julkaistun Lauluja Suomesta levyn Isä Ei Jätä kappaleen koskettava sanoma valtaa varmasti jokaisen katsojan mielen. Yhtyeen ensimmäinen suuri hitti Surupuku nostaa jälleen vanhanajan tunteet pintaan. Yleisö toivoi Rajaportin päättävää Jäähyväiset kappaletta. Sen puhuttelevan sanoman vuoksi ymmärrän hyvin syynkin. Sitä ei ole koskaan soitettu livenä, eikä tämä ilta tee vielä historiaa tuossa mielessä. Toivottavasti joku toinen ilta tekee. Seuraavaksi ilmoille Kajahtava Kuilun Partaalla EP:ltä löytyvä Nyt On Mies räjäyttää tunnelman niin kattoon ettei äskeinen asia jää kuitenkaan vaivaamaan. Encoreina kuultiin Rajaton Rakkaus, Lumessakahlaajat ja uskomattoman herkkä Lintu. Ennen keikkaa pidin jo itsestään selvyytenä että tämä ainutlaatuinen hetki päättää setin. Timo kertoi julkisesti jälkikäteen olleensa pettynyt vuonna 2004 ennen bändin pitkää taukoa julkaistuun Kylmä Tila albumiin. Kun sekä Tuskan 2017 keikka että Tuulos jäävät ilman tuon levyn biisejä, uskon että asia todellakin on näin. Kotiteollisuuden keikka starttaa uusimman Jumalattomat albumin herkällä sävellyksellä Äiti Kuolema, sitten mennään aivan tunnelmasta toiseen kun rämisevä ja massiivista huutoa sisältävä Kivireki pääsee valloilleen. Ukonhauta levyltä on jo vuosia kuultu aina yksi biisi livenä ja tottakai se on Lemminkäisen Laulu. Helvetistä Itään levyn toiseksi viimeinen raita Raudanlujat ei ole ennen puhutellut minua suuresti, mutta keikalla se on aivan maaginen. Iankaikkinen albumin materiaali pääsee esille myös toisen raidan voimin Tuonelan Koivut kappaleen muodossa. Kuulin sen ensikertaa livenä Lahdessa 2009 ja live-esityksenä sen arvostus on noussut henkilökohtaisella listallani vuosi vuodelta. Helvetistä Itään oli se kappale joka nosti bändin isoksi ilmiöksi Suomessa vuonna 2003. Sen esittäminen on jokaisella keikalla aina ainutlaatuinen hetki. Uusimman levyn ensisingle Herttarouva on ymmärrettävästi keikkasetisssä, ja toimii todella hyvin. Soitellen Sotaan toimii mielestäni paremmin livenä kuin bändin omaa nimeä kantavalta albumilta kuunneltuna. Satu Peikoista on melodisuudellaan ja traagisella tekstillään jälleen itselleni illan kohokohta. Timo Rautiainen ja Jouni Hynynen kiittävät molemmat toisiaan välispiikissä ja kehuvat bändien yhteistä historiaa. Encoreina kuullaan Menestys, Kuolemajärvi ja Jos Sanon. Viimeisen kappaleen ytimekkyys päättää osuvasti KT:n illan. Hurttia huumoria Hynysellä toki riitti, mutta aiempina vuosina bändin imagoa hallinneet epämiellyttävyydet jäivät onneksi pois. Mieletön ilta kahden merkittävän suomalaisen rockbändin voimin. 2000-luvun puolivälissä näkemäni Kotiteollisuuden Lahden keikat nostavat arvoaan, koska 17 albumia julkaisseen yhtyeen valinnanvara on niin kattava ettei kolmen vanhemman levyn tuotantoa keikoilla juurikaan nykypäivänä kuulla

Jyränkölän Mediapaja 

11. elokuu 2023 · 

Sara Multamäkifest 4.8.2023 / kirjoittanut Henri Kaattari:

Suuriin suosikkeihini vuodesta 2002 saakka kuulunut Kaskisista kotoisin oleva alternative metalliyhtye Sara veti mykistävän keikan Kirkonkylän Multamäkifestissä.

Ohjelmisto oli loistava läpileikkaus bändin tähänastisesta urasta kokonaisuutena. Tämä seikka nosti illan arvostusta valtavasti, koska olen jo vuosia käynyt sellaisten bändien keikoilla joiden biisilistoista 75 prosenttia on esitetty vuosien saatossa moneen kertaan.

Upean ja nostalgisen intron jälkeen bändi käynnistää settinsä uusimman Pimeys -albumin toisella Taivas nimisellä kappaleella. "Se Osa Joka Rikkoo" jatkoi uuden albumin antia. Summa -levyn käynnistävä "Avaa Se Ovi" sai minut hekumalliseen tunnelmaan melankolisuudellaan sekä traagisuutta ja epävarmuutta huokuvilla lyriikoillaan.

Mielessäni liikkui ennen keikkaa ajatus siitä että kuulisinpa "He Kutsuivat Luokseen" -albumilta kappaleen "Vielä Muodostan Varjoni” Näin myös tapahtui. Jorma Korhosen filosofiset ja ikäviä elämäntilanteita kuvaavat sanoitukset koskettavat jokaisessa teoksessa, mutta tässä kappaleessa tuo tunne on vielä normaaliakin voimakkaampi.

Ilta vastasi toiveisiini muutenkin melkoisella tavalla, sillä suosikki-julkaisultani "Veden Äärelle" -albumilta kuultiin kolme kappaletta: Laine Kerrallaan, Rauhan Aika ja Valmistettu Tie. Yhtyeen kotikaupungin Kaskisen maisemista kertovat lyriikat saavat minussa aikaan sellaisen hurmion tunteen, joka on mahdollista kokea vain ja ainoastaan Saran keikalla.

Ensimmäinen Kromi -albumilta kuultava sävellys Raskas kuultiin jo ensimmäisellä kokemallani orkesterin keikalla lokakuussa 2018, joten ilmeisesti se nauttii suurta arvostusta siinä kohtaa, kun biisilistojen sisällöstä tehdään päätöksiä. Enkä ihmettele asiaa lainkaan, muistuttaahan sävellyksessä kuuluva vaihtelevuus, melankolisuus ja raskaus äärimmäisen paljon Saran musiikkityyliin verrattavaa Deftones yhtyettä.

20 vuotta sitten julkaistun Saattue -levyn Lasken kappaleen livenä todistamisesta olen haaveillut jo vuosia. Solisti Joa Korhosen kyky muuttaa lauluääntään esityksen aikana on niin ilmiömäinen, että ymmärrän hyvin syynkin. Seuraavaksi soitettava Marionetti muistuu kunnolla mieleeni vasta seuraavana päivänä Souls -levyn vähäisen kuuntelun vuoksi, mutta kokemus on joka tapauksessa upea.

Encoreina kuullaan juuri ne kappaleet, jotka siinä vaiheessa bändin 28 vuotta kestänyttä uraa puntaroidessa kuuluukin soittaa debyyttialbumilta löytyvä Seuraa ja Kromin materiaaliin lukeutuva kaikkien aikojen ensimmäinen kuulemani Saran sävellys Tanssiin.

Keikan loppuhuipentuma kuljettaa yleisön mukavalla tavalla koneistetusta alternative metallista takaisin nu metallin maailmaan. Illan päättäminen niihin tunnelmaan, josta aikanani aloitin bändin fanittamisen jouluaattona 2002 on asia, joka jää mieleeni koko loppu elämäni ajaksi. Samaa voi sanoa moni muukin, sillä ilokseni voin todeta että Multamäkifestin teltta oli koko shown ajan aivan täynnä ihmisiä. Bändin tapa olla kommunikoimatta yleisön kanssa sopii sen imagoon täydellisesti. Kun esitetään näin pohdiskelevaa, synkkää, melodista ja soitannollisesti vaativaa musiikkia, annetaan sen puhua puolestaan.

Henri Kaattari 11.8.2023

Kuva: http://www.saranhuone.net/

Iron Maiden Tampere, Nokia-areena 3.6.2023  

Brittiläisen hevimetallin kulmakivi Iron Maiden ja saksalainen goottimetalli bändi Lord Of The Lost pitivät huolen siitä että lauantai-illasta Nokia.areenalla tuli ikimuistoinen. Kumpikin edusti mukavalla tavalla eri raskaanmusiikin genrejä ja tämä toi iltaan runsaasti vaihtelua. Illan avanneen Lord Of The Lostin kappaleet muistuttivat ajoittain hieman liikaa toisiaan, mutta tiettyihin biiseihin mukaan laitettu nu metallille tyypillinen agressiivinen poljento nosti keikan tasoa huomattavasti. Pidin myös laulaja Chris Harmsin äänestä, sillä yhtäläisyydet Ville Valon laulutyyliin ovat selvät. Yleisön aplodien käydessä voimakkaimmiksi jokaisen esityksen jälkeen on helppo vetää sellainen johtopäätös että Lord Of The Lost todella ansaitsi paikkansa illan avaajana. Bändien välisen tauon aikana yleisön taputukset ja hurraukset yltyvät niin koviksi että jokainen ymmärtää että lavalle on nousemassa todella merkittävä bändi. Iron Maiden astelee lavalle tutun Doctor, Doctor intron jälkeen ja käynnistää settinsä vuonna 1986 julkaistulla Caught Somewhere In Time kappaleella. Siinä silmänräpäyksessä tajuan että keulakuva Bruce Dickinsonin eläytyminen hevimetalli konserttiin on jotain aivan poikkeuksellista ja asialle omistautunutta.

Keikkaa markkinoitiin jo etukäteen vuonna 1986 julkaistun Somewhere In Time ja uusimman Senjutsu albumien materiaalia läpikäyväksi spektaakkeliksi. Seuraavaksi vuoron saa Stranger in a Strange Land, ja jokaisen bändin jäsenen eleistä näkee miten tärkeä asia soittaminen heille henkilökohtaisella tasolla on. Senjutsun tuotantoon siirryttäessä The Writing On The Wall laittaa yleisöön niin paljon liikettä että heidän hyppimisestään johtuva lattian tärinä tuntuu omalle paikalleni asti, mutta en anna asian häiritä. Jokaisella on oikeus eläytyä tällaiseen hienouteen. Livevedon monipuolisuuden koettuani ymmärrän kunnolla kappaleen aseman Senjutsu albumin ensimmäisenä singlenä. Days Of Future Past ja Time Machine kappaleet pyyhkivät epäilyt pois sen suhteen onko uusimman albumin materiaali riittävän uskottavaa livetilanteessa esitettäväksi. Koska Iron Maidenilla on uraa takana jo kunnioitettavat 48 vuotta, tällaisilta mielipiteiltä ei voi välttyä. Bruce Dickinson selittää kyllä mistä kyseiset sävellykset kertovat, mutta hänen aksenttinsa ja englanninkielen monimuotoisuuden vuoksi asiaa on hankala selittää tässä. Yhtyeen uran arvostetuin levy The Number Of The Beast tuo maagisuutensa esiin The Prisoner kappaleen muodossa. Senjutsu levyyn palataan vielä Death Of The Celts kappaleen myötä.

Koska osaan arvostaa ruotsalaisen Opethin tuotannon vaihtelevuuden todella korkealle, pidän sen myötä myös tästä teoksesta. Iron Maiden on pannut tarkkaan merkille mitkä kappaleet ovat sytyttäneet yleiössä kaiken eniten tunteita, sen paljastavat seuraavat biisivalinnat Can I Play With Madness ja Heaven Can Wait. Lavalla nähdään myös Iron Maidenin rekvisiittaan jo bändin uran alkutaipaleelta saakka kuulunut Eddie nukke jonka kanssa Bruce Dickinsson käy humoristisen tulitaistelun näyttämölle olevan tykin avulla. Viimeiseksi mainitsemani kappale olisi illan kohokohta ellei historiallisen Somewhere In Time albumin Alexander The Great rallin joka esitetään mitä luultavimmin konserteissa vain tällä kiertueella jälkeen vuoron olisi saanut vielä Fear Of The Dark. Ihmisten mukana laulaminen koko 8 minuutin ajan ja valojen heilutteleminen kaikkialla katsomon osissa on jotain sellaista minkä voi aistia vain paikan päällä.

Iltahan ei olisi täydellinen ilman orkesterin ihka ensimmäistä vuonna 1980 päivänvalon nähnyttä Iron Maiden hevitykitystä. Tuohon aikaan heidän musiikillisen antinsa pystyi vielä luokittelemaan heviksi, nyjypäivänä kategoriat ovat paljon laajemmat. Yhtye pitää encoreiden välissä yllättävän pitkän tauon, koska he selvästi nauttivat siitä että fanit suorastaan hamuavat heitä takaisin lavalle. Uusin materiaali nostaa päätään vielä kerran kun ilmoille kajahtaa Hell On Earth.

Bruce Dickinssonin lisäksi myös kitaristeille Steve Harris, Adrian Smith ja tämän kiertueen ajaksi mukaan otetulle Dave Murraylle täytyy antaa tunnustus lavalla hyppimisestä, juoksemisesta ja eläytymisestä. Keulakuva Bruce Dickinsson ei puhu lavalla paljon, mutta kaikki mitä hän sanoo jää takuulla mieleen. Sitten mennään Krimin sodan ja Balakavan taistelun tunnelmiin monen mielestä tärkeimmän Iron Maiden kappaleen The Trooperin myötä. Tällaiset bändin uran tähtihetket tulee ilman muuta säästää konsertin loppupuolelle. Huikeus alkoi Somewhere In Time albumilla ja siihen se myös päätetään koskettavan Wasted Years sanoman myötä.

Iron Maidenin uran ja tuotannon ollessa näin mittava olisi oikeastaan kohtuutonta toivoa mielessään kappaleita jotka he voisivat esittää.

Tuntui ainutlaatuiselta jakaa tämä konserttikokemus hyvän ystäväni Ilmari Hiltusen kanssa joka on nähnyt bändin kertaalleen aiemmin. Poistuessamme areenalta kaijuttimista kuuluu Monthy Pythonin Always Look On The Bride Side Of Life. Tuohon viestiin on helppo yhtyä tälläisen kokemuksen jälkeen.

Kirjoittanut: Henri Kaattari

14,heinäkuuta 2019

Metallican lämmittelijänä toiminut Ghost kuulosti erittäin hyvältä. Kappaleiden äärimmäisen synkät teemat eivät vain ikinä ole auenneet minulle kunnolla ja ne tekivät lavaesiintymisestäkin melko mystisen. Pääbändi Metallican keikan alkaminen Hardwired kappaleella oli täysin odotettua. Toisena soitettu The Memory Remains on itselleni todella tärkeä jo ala-asteelta lähtien, ja sen kertosäe ja loppuosa saavatkin yleisön yhtymään huimaan yhteislauluun. Seuraavaksi soitettu Disbosable Heroes on itselleni yksi keikan suurimmista kohokohdista ja aloin jo tässä vaiheessa ajatella, että kyseessä on poikkeuksellinen biisilista. Black Albumilta löytyvä The God That Failed jytisee niin ytimekkäästi, että juuri tämän kaltaisilla riffeillä Metallica on onnistunut luomaan thrashmetallin ytimen. Unforgiven II kappaletta en olisi ikinä uskonut kuulevani livenä. Moth In to Flame ja Here Comes Revenge ovat juuri niitä sävellyksiä, joita kaipasin uusimmalta albumilta. ST. Angerilta löytyvä Frantic ja S & M kokoelmalla oleva No Leaf Clover kuultiin livenä vuosien tauon jälkeen, ja äärimmäisen hyviltä ne kuulostivatkin. Mukaan mahtui myös huumoria: Hammetin ja Trujillon coveroima Popedan Pitkä Kuuma Kesä Trujillon mielettömällä suomenkielen ääntämisellä oli melkoinen keikan jokerikortti. One on mielestäni paras Metallica teos koskaan ja kappaleeseen liittyvä grafiikka kosketti suuresti jälleen kerran. Olen jo vuosia kuvitellut, ettei Metallica kykene rakentamaan keikkaa harvemmin livenä kuulluista biiseistä, yhtye todisti väitteeni vääräksi todella tyylikkäällä tavalla. For Whom The Bell Tollsin, Master Of Puppetsin ja Creeping Deathin kajahtaessa ilmoille ymmärsin miten mukavaa oli kuulla välillä toisenlaista Metallicaa samojen klassikoiden sijaan. Bändille luotu valoshow oli uskomaton ja sen huipennus koettiin Creeping Deathin aikana. Jo vuosia keikan päättänyt Seek & Destroy olisi ollut ytimekkyydellään siihen oiva vaihtoehto tälläkin kertaa, mutta tietysti bändi näytti voimansa ja encoreina kuultiin vielä Spit Out The Bone, Nothing Else Matters ja Enter Sandman. Enter Sandman on niin mieletön merkkipaalu yhtyeen huikeaa uraa ajatellen että ymmärrän täysin sen sijoittamisen keikan päätösbiisiksi

15. heinäkuu 2013 · 

 

51 vuotta uraa takana ja The Rolling Stones on edelleen mielettömässä iskussa. Se tuli todistettua lauantaina

26. kesäkuu 2023 · 

The 69 Eyes Tukkijätkä 16.6.2023

Keskiyöhön saakka on jaksettava odottaa ennenkuin yhtye nousee Tukkijätkän lavalle, mutta kun kyseinen yhtye on The 69 Eyes, asia ei minua häiritse. Konsertin introna toimii Elvis Presleyn Heartbreak Hotel ja tämä asia menee kyllä oman musiikin kuunteluhistoriani tuntien ehdottomasti tunteisiin. The Devils kappaleen ytimekkyys polkaisee keikan käyntiin mukavan jykevällä tavalla. Tutut radiohitit Feel Berlin ja Perfect Skin tempaisevat The 69 Eyes fanit mukaan juhlavaan tunnelmaan. Keikan kohokohdaksi valikoituu tuttuun tapaan bändin omasta tyylisuunnasta poikkeava doom metallia muistuttava melankolinen Wasting The Dawn. Paljon pitää tapahtua ennen kuin tähän asiaan tulee muutos, tarkemmin sanottuna todella paljon. West End (2019) levyltä kuullaan ainoastaan herkkä Cheyenna-sävellys, mutta se jos mikä ansaitsee tuosta kokonaisuudesta paikkansa keikkasetissä. Jyrki Linnankiven upea kyky käyttää monipuolisesti lauluääntään näyttää parhaan puolensa juuri tässä kappaleessa. Paris Kills (2002) levyltä löytyvä Betty Blue on ainoa joka pääsee nostalgisuudellaan todella lähelle keikan suosikki kappaleeni tasoa, ja ilman tätä hetkeä The 69 Eyesin konsertin kokonaisuus tuntuisi kieltämättä oudolta.

Musiikkimaailma ja siihen liittyvä bisnes ovat niin kriittisiä, että mikäli The 69 Eyes yrittäisi väkisin jatkaa nykypäivänä maagisten 2000-luvun alun levyjensä tyyppisellä ilmaisulla, bändi saattaisi hyvinkin olla jo hajonnut. On huomattavasti järkevämpää uudistua vaikkei kaikkia voi aina miellyttääkkään. Uusimman Death Of Darknessin nimibiisi on pohdiskelevilla lyriikoillaan eräänlainen illan kohokohta.

Jyrki 69 ei ole koskaan ollut erityisen puhelias lavalla, mutta muutama spiikki sentään saadaan. Yksi niistä koskee Death Of Darkness teoksen teemaa. Muutama biisi Devils albumilta pitää aina mahtua keikkasettiin. Kokeneelle The 69 Eyes fanille ei tule minkäänlaisena yllätyksenä se että tälläkin kertaa tuon kunnian saa Never Say Die. Blessed Be albumilta kuullaan Gothic Girl ja koko tuotannon tärkeyttä punnittaessa oman listani kärkipäästä löytyvä Brandon Lee. Keikan päättävät Paris Kilssin ensisingle ja yhtyeen uran todelliseen nousuun laittanut Dance D`amour sekä vauhdikas Lost Boys. Vuodesta 1989 asti toimineelta bändiltä voisi toivoa kuulevansa livenä vaikka mitä biisejä, mutta The 69 Eyes tuo itseluottamuksensa yleisön edessä parhaiten esiin biiseillä joista ihmiset heidät parhaiten muistavat, asia on siis hyväksyttävä sellaisenaan. Ikimuistoinen yö goottimetallin parissa tuli jälleen kerran vietettyä. Mikään muu asia ei symboloi sitä osuvammin kuin The 69 Eyesin jäsenten tyyni olemus ja mustiin vaatteisiin pukeutuminen.

You Wanna Rock!

Kirjoittanut: Henri Kaattari

Kuvat: Juha Skog

Henri Kaattari 2.6.2023 Keikka-arvostelu / Rammstein Helsinki 28.5.2023

Maailman suosituin industrial metallibändi Rammstein soitti mykistävän ja sanattomaksi vetävän konsertin sunnuntaina Helsingin Olympiastadionilla. Sanattomaksi siinä vetää niin yhtyeen upea asenne livetilanteeseen kuin myös kappaleiden aikana käytetty huikea ja monipuolinen pyrotekniikka.

Eniten Rammsteinin tuotannossa viehättää juuri Saksan kielen käyttö. On olemassa tiettyjä saksaksi laulavia metallibändejä, jotka ovat pyrkineet samaan, mutta Rammsteinin tuntuma kappaleiden säveltämiseen on niin paljon muita yhtyeitä korkeimmalla tasolla, että se on avannut heille tien massiiviseen kaupalliseen menestykseen ja maailmanlaajuiseen tunnettavuuteen.

Tunnelma stadionilla on odottava ja jokaisen yleisössä olevan 40 000:n ihmisen eleistä aistii, että luvassa on jotain suurta ja poikkeuksellista. Konsertin introna toimii saksalaisen säveltäjälegendan Georg Friedrich Händelin kappale Music For The Royal Fireworks.

Illan polkaisee käyntiin Lieb ist Fur Alle Da -levyn avausraita Rammlied ja todella ytimekkäästi polkaiseekin. Aloitus on bändin aiemmin livenä kokeneille henkilöille taattua Rammsteinia, sillä toisena vuoron saa yhtyeen klassisimmalta julkaisulta Mutter -levyltä löytyvä Links 234. Sitteen mennään bändin alkuaikoihin Berstrafe Mich -kappaleen muodossa. Aikajanaa konsertin ohjelmistossa on, sillä uusimmalta Zeit -kiekolta löytyvä Giftig, Sehnsucht ja Mein Herz Brent edustavat kaikki eri aikakausia Rammsteinin historian näkökulmasta katsottuna. Viimeisenä mainitun kohdalla alan todella ymmärtää bändin lavakarisman mielettömyyden.

Puppe -teoksen surullinen sanoma ja laulun kertomusta tehostamaan laitetut palavat rattaat hirvittäisivät herkkää ihmistä, mutta Rammstein fani ymmärtää, että ne ovat todella olennainen osa tätä suurta spektaakkelia. Angst -kappaleen aikana screenille ilmestyy riemunhuutoja symboloiva merkki biisin kertosäkeen päättyessä, tämä saa fanit entistä riehakkaampaan tunnelmaan. Sitten on vuorossa uusimman levyn herkkä puoli Zeit -teoksen muodossa. Tämän nostalgisen hetken aikana päässäni pyörii monia asioita. Vuosien varreelta tuttu teknotanssi alustaa Deutschland kappaleen, jonka aikana lavalle tulevien tanssijoiden koreografia hakee vertaistaan. Myös Radio -biisi pitää huolen siitä, että bile-tunnelma säilyy yleisön keskuudessa.

Mein Teil tuo esiin yhtyeen ilmiömäiset näyttelytaidot ja kekseliäisyyden Till Lindemanin käristäessä liekinheittimellä keittokattilasta nousevaa miestä. Rammsteinin kyky tehdä kappaleita niin humoristisesta, koskettavasta kuin synkästä näkökulmastakin on hatunnoston arvoinen suoritus.

Mein Teilin sanoma kuuluu ehdottomasti synkkyyteen. Hittikappale Du Hast muodostaa taivaalle niin mielettömät ilotulitteen muodostelmat, etten voi uskoa näkemääni todeksi, samalla tavalla pyrotekniikan äärimmäiselle tasolle vie seuraavaksi soitettava Sonne. Encore tauon aikana Rammsteinin jäsenet kävelevät stadionin alta kulkevan käytävän poikki pienemmälle lavalle ja esittävät illan avanneen ranskalaisen Abelard yhtyeen kanssa veret-seisauttavan Ohne Dich kappaleen. Tällaisten hetkien koskettavuuden voi aistia ainoastaan kokemalla sen paikan päällä.

Heti perään esitetään toinen herkkä kappale Engel. Tämän mykistävän ohjelmanumeron aikana yhtye siirtyy imagolleen tyypilliseen tapaan kumiveneen kyydissä yleisömeren avustamana kannattajiaan matkan aikana kätellen takaisin lavalle. Metalliosuus jatkuu Ausländer, Du Riechst So gut ja Pussy -kappaleen tahdittamana. Jokainen näistä on noussut Rammsteinin uralla hittikappaleen asemaan. Harvan bändin konsertissa pidetään kaksi encore osuutta, mutta tämän kokoluokan markkinoinnin omaavalla yhtyeellä on varaa toimia tällä tavalla.

Loppuhuipennuksen aloittaa bändin uran ihka ensimmäinen sävellys hidastempoinen Rammstein, joka on surullinen tositarina vuonna 1988 samannimisessä lentotukikohdassa tapahtuneesta lentonäytösonnettomuudesta. Sitten käsillä on se hetki, josta sain kipinän orkesteriin ylipäänsä, Ich Will. Illan päättää jo sanomansakin puolesta täysin oikea valinta Adieu.

Elämäni hurjin, värikkäin, koskettavin, räjähdysmäisin ja monipuolisin 2 h 10 min on todistettu Helsingin Olympiastadionilla. Tämä ilta säilyy muistoissani koko loppuelämäni ajan.

Kuva: Henri Kaattari

9. huhtikuu 2023 · 

 

 

Unohtumaton metallimusiikin ilta Lahden Möysällä! Horizon Ignitediin kohdistuneet Children Of Bodom vertaukset ovat täysin ymmärrettäviä kuin miettii millä tavalla bändi antoi lavalla kaikkensa. Kataklysmin tuotannosta hallussani on vain kolmen levyn verran materiaalia, kun bändi on julkaissut niitä urallaan 15, siitä huolimatta keikkasetti jäi mieleeni täydelllisesti, tämä seikka kertoo hyvin paljon bändin ammattitaidosta ja intohimosta live-esiiintymisten suhteen. Pääesiintyjänä Soilwork jätti koskettavuudellaan ja energisyydellään death metallin sanoman jokaisen lipun ostaneen mieliin. Setin päätti omasta mielestäni bändin uran hienoin sävellys Stålfågel joka symboloi osuvalla tavalla koko illan maagisuutta. Pohjoismaalaisen ja Pohjois-Amerikkalaisen kulttuurin kyky yhdistää death metallin ainutlaatuisuus on aivan ilmiömäinen ja olen todella kiitollinen siitä että pääsin tämän hienouden paikan päällä todistamaan. Illan kohokohtiin lukeutui myös Soilworkin kitaristin Sylvain Coudredin kanssa Kataklysmin keikan aikana käymäni laaja keskustelu musiikista

Opeth esitti Helsingin Black Box jäähallissa sekä soitannollisesti että graaffisesti aivan uskomattoman illan. Uusimmalla levyllä In Clauda Veneumilla oli odotetusti suuri rooli ohjelmistossa. Livets Trädgård ja Sveket Prins käynnistivät illan todella tunnelmallisesti. Skriinillä pyöri uusimman albumin kansitaiteeseen liittyvää rekvisiittaa. Proge avauksen jälkeen Black Water Park albumin aloittava Leffer Affinity palauttaa kuulijan mukavalla tavalla takaisin Black metal maailmaan.  

 

Hjärtat vet vad handen gör on odotettu valinta settiin uuden albumin tuotannosta. Kolmesta toiveestani yksi toteutui, sillä seuraavaksi vuoron sai vuonna 2008 julkaistu Harlequin Forest. Monipuolista sävellystä kuunnellessani tuli mieletön fiilis, koska kuulin sen ensimmäistä kertaa livenä, kappale nousikin illan kohokohdaksi. Kappale on todella taidokkaasti rakennettu monipuolinen kokonaisuus, jossa rajut death metal osuudet ja herkät melodiat ovat sijoitettu juuri oikeisiin kohtiin. Monet yhtyeet osaavat tehdä tämän, mutta eivät vain yhtä uskottavasti. Opethin taito vaihtaa metalli herkempään tulkintaan hyvin nopeasti on todella taitava kyky, ja Heritagelta löytyvä Nepenthe on jälleen loistava osoitus tästä. Tasavallan Presidentin vaikutteet tuovat fantastisuutensa esiin. Pale Communition albumi sai näkyvyyttä Moon above, sun below kappaleen muodossa, jonka laulu osuuksien vaativuudesta Mikael Åkerfelt muistuttaa ennen biisin alkua. Metallimaailman huipulta löytyy hämmästyttävän paljon saman etunimen omaavia henkilöitä, sillä Åkerfeltin oikea nimi on Lars, hän ei vain halua käyttää sitä julkisuudessa. Herkältä Domination levyltä kuullaan aina jotain, pitkäaikainen fani on tottunut siihen että valinta on Hope Leaves. Se herkistää mielen joka kerta. Watershed albumi saa kunniaa Lotus Eather biisin muodossa. Alting Tar Slut palauttaa yleisön upeasti takaisin uutukaisen tunnelmiin, Sorceress kertoo kostonhimoisesta velhottaresta ja sen vuoksi ensimmäisen encoren aikana katosta laskeutuu hirttoköysi, myös lempieläimeni riikinkukko liittyi symbolina levyntekoon ja saa näkyvyyttä skriinillä. Illan päättää Deliverence, tätä asiaa pidin itsestään selvyytenä. Tämä esitys on ytimekkyydellään paras päättämään fantastisen illan. Keikka oli täydellinen, tällaisen hurmoksen jälkeen en voi sanoa että olisin toivonut jotain enemmän. Kansitaitteesta lähti mukaan myös paita. Marraskuussa Pekingissä esiintynyt Opeth nähtiin nyt Suomessa, yhtye voi siis sanoa nähneensä maailmaa

6, joulukuuta 2021

Yleensä pystyn nimeämään aina konsertin hienoimman hetken. J. Karjalaisen tuotannon henki-lökohtaisuus pitää kuitenkin huolen siitä että eiliseltä en pysty tätä havaintoa tekemään. Mar-janiemesså kappale oli melkoinen yllätys setissä. Ajattelin huumorilla automatkalla että lavalta kajahtaa Varokaa Miehiä Joilla On Mustat Lasit. Näin tapahtuikin oikeasti. Yleisön energisyyttä punnittaessa voiton vie ehdottomasti Mies Jolle Ei Koskaan Tapahdu Mitään. Myös Meripihka-huone ja Hän kappaleiden aikana käy huimalla tavalla selväksi kuinka yleisö arvostaa J.Karjalaisen karismaa. Radiohitit tuovat mieleen sen hurjan faktan että taipaleeni J.Karjalaisen kanssa alkoi jo viisivuotiaana. Sirkkalautamies tuo

minulle henkilökohtaisesti rauhallisuudellaan mukavaa vaihtelua J. Karjalaisen reippaasti rok-kaavaan tuotantoon. Jukan maltillinen olemus siihen nähden mitä hän on maamme musiikin historialle tehnyt on todella mieleenpainuva yksityiskohta

4. joulukuuta 2021

Elämäni 11. The 69 Eyesin keikka tarjosi musiikkia todella monelta pitkäsoitolta ja yhtye jaotteli biisijärjestyksen todella taitavasti. Kun miettii sitä että yhtyeen kansainvälinen läpimurto tapahtui jo 21 vuotta sitten, vaatii melkoista lahjakkuutta tehdä näin laadukkaita albumeja vielä nykypäivänäkin. Illan aloittaa kauhuelokuva tyyppisen intron jälkeen todella raskaasti kulkeva uusimman pitkäsoiton Two Horns Up, konsertteja kiertäneenä arvaukseni siitä että toisena vuoron saa Never Say Die osuu täysin oikeaan, sitten mennään jälleen uusimman levyn komennossa Cheyenna. Jyrkin spiikki setin erityisyydestä huvittaa minua hieman, koska kappaleet ovat minulle vuosien varrelta niin tuttuja. Dance Damour Paris Kills levyltä hurmaa nostalgisuudellaan jälleen kerran. Devils levyn Sister Of Charity kappaleen yhtye nimesi julkaisuvaiheessa uransa parhaaksi. Eilinen todisti että täysin aiheesta. Paris Kilssin toiseksi viimeisen raidan todella pohdiskelevan Still Waters Run Deep teoksen valitsemista ohjelmistoon voidaan pitää yllätyksenä, äärimmäisen positiivisena sellaisena. Koska kiertue on nimetty Christmas Touriksi, yleisön annetaan herkutella myös vuonna 2019 singlenä ilmestyneellä Christmas In New York Cityllä. Ainoa konsertin itselleni pimentoon jäävä hetki on tämän jälkeinen punk tykitys, mutta se on ilman muuta löydyttävä bändin vuoden 1992 debyytiltä. Bändin jäsenten nuoruuden Ramones intohimo nostaa päätään todella vahvasti. X albumilta löytyvä If You Love Me The Morning After tuo iltaan osuvaa vaihtelua. Betty Blue kappaleen koskettavuus hivelee minua myös tällä kertaa. Wasting The Dawn on henkilökohtaisella listallani bändin paras biisi ja onneksi se on jälleen kerran esitysvuorossa. Blessed Be levyn avaavan Framed In Bloodin alku tuo jokaisessa livesetissä esiin bändin soiton käsittämättömän ytimekkyyden. Encoret aloittava Devils vie ilmiön vielä astetta korkeammalle tasolle. Feel Berlin radiohitti herättää yleisön tapansa mukaisesti raivokkaisiin taputuksiin. Koskettava rakkaustarina Brandon Lee on itselleni joka kerta äärimmäisen tärkeä hetki, kuten myös Blessed Be levyn mahdin ytimeksi luokiteltava The Chair. Illan päättä täysin odotetusti yleisön yhteislaula ajatellen selkeästi illan paras hetki Lost Boys. Suomessa on lukuisia bändejä jotka tekevät tässä genressä hyviä biisejä, mutta The 69 Eyes on heitä sävellysten syvällisyyttä punnittaessa todella monta askelta edellä. HIMIN taipaleen päättyminen oli englanniksi lauletulle kotimaiselle raskaalle metallile vuonna 2017 kova isku, joten on tärkeää että The 69 Eyes vaalii tätä ilmiötä edelleen

25. heinäkuuta 2015 

AC/DC soitti todella räjähtävän ja tunnelmallisen keikan eilen Hämeenlinnassa. Setti koostui täysin odotusten mukaisesti kokonaan bändin vanhoista klassikkobiiseistä. Keikan aloitti kuitenkin uuden levyn nimibiisi, tämän lisäksi viimeisimmältä levyltä kuultiin ainoastaan Play Ball. Klassikkokappaleita riitti: Back in black, Shot the trill, Thunderstruck, Dirty deeds done dirt cheap, Shot down in flames, Hells bells ja monia muita. Edelliseltä levyltä mukaan mahtui mikäs muukaan kuin Rock n roll train. Kaksi tuntisen keikan päättivät tietysti Let there be rock, Highway to hell ja For those about to rock (we salute you) Viimeisen biisin aikana yhtyeelle jo perinteeksi muodostuneet tykit ampuivat laukaukset ilmaan. Monipuolisuudesta biisejä ei voi syyttää, mutta tärkeintä on että niissä on potkua. AC/DC tekee kiertueita erittäin harvoin, joten oli erittäin tärkeää päästä todistamaan tätä keikkaa

17.tammikuuta 2014

Jumalat puhuivat eilen kun kitaristilegenda Wilko Johnson otti Tavastian haltuunsa

19. tammikuuta 2016

Slipknot soitti tutun tanakan ja ytimekkään setin eilen Helsingissä. Biisilista oli tuttua Slipknotia, ainoastaan bändin suurin hitteihin lukeutuva kolmannelta levyltä löytyvä Before I forgetin tilalla kuultiin Iowa albumin toiseksi viimeinen biisi Metabolic, jota yhtye ei ollut soittanut livenä kertaakaan ennen tätä kiertuetta. Biisi oli todella raivoisa ja ansaitsi tulla viimein livesoittoon. Keikan kohokohta oli ehdottomasti uusimmalta levyltä löytyvä koskettava Killpop, jossa on bändin historian ylivoimaisesti paras kertosäe. Ilta jatkui herkällä biisillä kun Killpopin perään tuli heti sanoinkuvaamattoman hieno Dead Memories. Slipknot on ollut itselleni kova juttu ylä-aste ajoista lähtien, mutta keikat nostavat yhtyeen arvoa entisestään. Näkisin mielelläni Suomessa myös Corey Taylorin toisen projektin Stone Sourin, koska se poikkeaa Slipknotin tyylistä täysin. Bändi on käynyt Suomessa vuosina 2007 ja 2013, joten haaveen toteutuminen on melko epätodennäköistä. Mutta pääasia että Iowan "hirttosilmukka" tarjosi jälleen kerran unohtumattoman illan. Corey Taylorin mukaan "Slipknot sulattaa hyytävän kylmän Suomen musiikillaan." Taylor osoitti olevansa sanojensa mittainen mies

Diablon Tukkijätkän veto sisälsi samat biisit kuin Lahden keikka lukunottamatta uuden albumin nimibiisiisiä. Spiikkejä tuli normaaliin Rainerin tyyliin verrattuna yllättävän vähän. Keikka päättyi yhtyeen historian hienoimpana Icaros levyn päätösraitaan In to the sea, jossa kuullaan myös Salatuissa elämissä Ismoa näyttelevän Esko Koveron puhetta. Itse Koveroa ei valitettavasti lavalla nähty. Haluan ehdottomasti kuulla vielä jollain Diablon keikalla bändin toisen levyn Renaissancen biisejä, koska se on ehdottomasti Diablon ytimekkäintä tuotantoa. Renaissanceen liittyy paljon muistoja, koska bändi soitti levyn biisejä vuonna 2004 kun jo edesmennyt legendaarinen Sauna open air festivaali aloitti toimintansa

16.helmikuuta 2015

Slipknot oli mielettömässä iskussa eilen Helsingissä. Nu metal jättiläinen soitti sopivasti materiaalia kaikilta viideltä viralliselta levyltään. Debyyttialbumi ilmestyi toki jo 1995, bändi itse pitää ensimmäisenä levynään kuitenkin vasta vuonna 1999 julkaistua Slipknot-albumia. Yhtye käynnisti settinsä uuden levyn avausraidalla. Sitten mentiin Iowa levyn tunnelmiin The Heretic Anthem raidan myötä. Bändin kaksi ensimmäistä levyä edustavat niin äärimmäisyyksiin menevää metallia, että yhtye on kerännyt omaperäisellä ilmaisullaan myös runsaasti vihamiehiä. Jotkut tutut ovat kysyneet minulta miten voin kuunnella tällaista musiikkia. Kritiikki ei tule yllätyksenä, koska yhtyeen alkupään tuotanto ei juuri hengähdyshetkiä tarjoa. Kolmannella ja neljännellä albumilla raskaat riffit säilyivät, mutta kertosäkeet ovat tunnelmallisia, jopa pop-vaikutteisia. Runsaasti radiosoittoakin aikanaan saanut Duality oli upean kertosäkeensä ansiosta keikan hienoimpia biisejä. Samaa voi sanoa täysin normaalista Slipknot linjasta poikkeavasta tunnelmallisesta ja herkästä All hope is gone levyltä löytyvästä Dead Memories raidasta. Uusi levy on askel takaisin todella rankkaan vanhempaan Slipknottiin päin. Seisomapaikoilla yleisön meininki oli sen verran hurjaa että jos olisin ollut siellä, en varmasti istuisi nyt koneeen ääressä kirjoittamassa tätä. Vakavasta käytöshäiriöstä kärsivä bändin lyömäsoittaja on katkaissut jalkansa neljästi bändin uran aikana hyppiessään lavalla paikasta toiseen. Eilen mies säilyi kuitenkin onneksi ehjänä. Tämän tyyppiselle yhtyeelle tunti on juuri sopiva soittoaika. Veto alkoi uuden levyn biisillä ja päättyi Sliknot-levyn avaavaan Sic-raitaan. Kriitikot ovat yrittäneet jatkuvasti pilata bändin maineen siinä kuitenkaan onnistumatta. Uusimmassa teoriassa se on yhdistetty John F. Kennedyn murhaan, jopa tällä matematiikalla pystyy päättelemään että yhtyeen jäsenet syntyivät vasta n. 10 vuotta historiallisen tapahtuman jälkeen

23. helmikuuta 2020

Moonsorrow soitti Helsingin Circuksessa Verisäkeet albumin 15-vuotisjuhlan kunniaksi kokonaan. Kaikki ihmiset eivät ymmärrä jopa 15 minuuttia kestäviä kappaleita, mutta omasta mielestäni se on hieno tapa tuoda metallimusiikin monipuolisuus esiin. Yhtyeen keulahahmo Ville Sorvali varoitti levyn ilmestyessä Matti Riekin haastattelussa Metalliliitto ohjelmassa että levy on kuulijalle erittäin vaikeasti sisäistettävä kokonaisuus. Sitä se totisesti olikin. Itselläni teos jäi vuosiksi hyllyyn ja arvostin sen korkealle vasta 6 vuotta myöhemmin. Sekin riitti eilistä Special keikkaa ajatellen. Avausraita Karhunkynsi kertoo upealla tavalla muinaisesta Suomesta ja luonnon petollisuudesta. Sorvalin röyhkeät Black metal tyyppiset korahdukset pitävät kuulijan tunnelman korkealla heti alkutahdeista lähtien. Haaska on melko erikoinen ja Karhunkynttä huomattavasti vaikeammin lähestyttävä sävellys. Seuraavaksi vuorossa oleva Pimeä on jälleen koskettava ja mukaansa tempaava. Bändin virallista genrejä on vaikea määritellä, mutta Moonsorrown uraa seuranneet ovat nimenneet sen pakanametalliksi. Jotunheim on itselleni levyn ja kenties koko bändin tärkein sävellys. Kuvitteellisesta peikkojen asuttamasta maasta kertova laulu koskettaa joka kerta samalla tavalla ja luonnon mahtia korostetaan sanoituksissa jälleen. Puhelauluna esitetty levyn päättävä Kaiku on sangen erikoinen päätös Verisäkeille, mutta ymmärrän sen toisaalta myös hyvin. Olen nähnyt yhtyeeltä useamman keikan, joten kokonaisen albumin soittaminen toi mukavaa vaihtelua. Bändi totesi Virgin Oilissa vuonna 2013 miten uskomatonta on palata Helsinkiin vuosien tauon jälkeen. Tämä ytimekäs virke jäi myös eilisen ainoaksi spiikiksi. Vaikka yhtyeellä on vain muutama englanninkielinen kappale, kysyntä keikoille niin Euroopassa kuin Amerikan maissa on mieletön todella omalaatuisen, kattavan ja vaihtelevan metallin vuoksi. Sen takia bändin saapuminen Helsinkiin oli pakko hyödyntää, edellisestä Tuskan keikastakin on jo 3 vuotta

11 .maaliskuuta 2023

Unohtumaton neljän punk bändin ilta Lahden baarikulttuurin ytimeksi kutsutussa Ravintola Torvessa koettu. Vihan Muna, Kovaa Rasvaa, Kumikameli ja Terveet Kädet yhtyeille täytyy nos-taa hattua siinä mielessä että kun näin monta orkesteria soittaa samana iltana, se että jokai-nen esiintyjä kykenee pitämään tasonsa korkealla koko illan ajan ei todellakaan ole mikään yksinkertainen juttu, tällä kertaa tuossa haasteessa kuitenkin onnistuttiin. Kun sanon että or-kestereiden nimet ovat punk imagolle hyvin tyypillisiä, kovin monella tuskin on asiasta eriävää mielipidettä. Jokainen bändi soitti todella nopeaan tahtiin, esityksiin kuului paljon huutolaulua ja se että yhteiskuntaa rankalla kädellä kritisoivista sanoista on ajoittain hankala saada selvää ei tule millään tavalla yllätyksenä. Illan täysin oikeutetusti päättävä Terveet Kädet antaa jytise-vällä ja äärimmäisen nopealla soitollaan vastauksen siihen kysymykseen minkä takia sellainen metallimusiikin kuuluisuus kuin Max Cavalera nimeää heidät lempibändikseen. Soulflyn ja Se-pulturan sointukuviot ovat monin verroin Terveiden Käsien tuotantoa vaativampia, mutta bii-seissä kuuluvan perusagressiivisuuden ja sävellysten uskottavuuden kasassa pitävän jytinän Max Cavalera on suurta menestystä nauttineisiin bändeihinsä oppinut Tornion punk kuninkail-ta. Uudelta levyltä kuultiin KKV (Kaikki Kaikkea Vastaan), Kylmä Ei Ole Kaveri sekä Purkutuomio. Hieman hassulta tuntuu se ettei laulaja Läjä Äijälä muistanut teoksen nimeä lavalla siitä huoli-matta että siitä tuli uuden albumin ensimmäinen single. Terveet Kädet ehti olla telakalla 7 vuotta ja oli hyvin lähellä ettei sitä jätetty sinne kokonaan. Läjä vielä vannoi julkisesti ettei hä-nen kunnianhimonsa projektia kohtaan pääse uudestaan valloilleen. Toisin kuitenkin kävi ja tällaisen illan jälkeen on helppo todeta että onneksi asioilla on tapana muuttua. Kimi Räikkö-nen palaa Amerikan kilparadoille ja suomalainen punk komeilee valtaistuimella. Voin kertoa että nyt on kevättä rinnassa, illan pääesiintyjää siteeratakseni: Tornion kevättä

 

11. maaliskuuta 2018 

Miljoonasade tuli taivaalta juuri niin rankkana kuin oletinkin. Heikki Salon rehti olemus ja sympaattinen huumori häikäisivät jälleen kerran. Koskettavimpina mieleen jäivät Mayday biisin sanat. Myös Voipallo kappaleen tarina Kuopiossa sijaitsevasta Pollen Potkubaarista on todella upea. Tomujoki biisin edellisestä esittämisestä oli kulunut vaatimattomat 35 vuotta. Kuten Heikki sanoi ”Tämän tyyppinen kappale on pakko soittaa nimenomaan Heinolassa.” Kuultiin Ostarin Helmi, Lelukaupan häät, viimeisenä totta kai Juri Gagarin. Köyhät kappaletta kaipailin, Keikka oli sen puuttumisesta huolimatta täydellinen. Olkinainen oli luonnollisesti myös setissä mukana

13. maaliskuuta 2022

Mokoman Finlandia-Klubin ohjelmiston aloitti Ihmissokkelo albumin kappale Tuhat Ei Riitä. Seuraavaksi mentiin vuoteen 2005, Kuoleman Laulukunnaat levyyn ja Tästä On Hyvä Jatkaa kappaleeseen jonka nimen muistan juuri nyt tehdessäni tätä päivitystä. Bändi lupaili tiedottees-saan Luihin ja Ytimiin ja 180 astetta albumeiden materiaalia julkaisujen merkkipäivien vuoksi ja sitä myös saatiin. Ensimmäisenä herkän Marras kappaleen muodossa. Luihin ja Ytimiin albumin avausraita meni ”luihin ja ytimiin” sillä se ei ole ollut setissä sitten vuoden 2008. 180 albumilta soitettiin Ihmisen Pyörä joka on bändin livesetin rakentamisen tuntien erittäin odotettu ratkaisu. Pahaa Verta kappaleen aikana mieleeni muistuu lause jonka luin Infernosta vuonna 2004 kolme viikkoa ennen ensimmäistä Mokoma konserttiani: ”Mokoma yksinkertaisesti omistaa yleisön” Asia todellakin on näin. Punamultaa kappale 180

astetta albumilta kuvastaa olennaisesti bändin taitoa vaihtaa tyyli nopeasti rajusta herkkään ilmaisuun. Kuollut, Kuolleempi, Kuollein on niin menevä live-biisi ettei sen tahdissa voi olla hei-lumatta. Nujerra Ihminen tuo alullaan Sepultura tyyppisen fiiliksen mieleen ja vielä korkeam-malle sen vie Valkoista Kohinaa joka on bändin parhaimpia biisejä kautta historian. Koko illan kohokohta itselleni on Elävien Kirjoihin kappale niin sanoman kuin myös soiton puolesta. Kuul-laanpa tuolta levyltä myös todella taidokkaasti sävelletty masennuksesta myöskin karulla tavalla kertova Pohja On Nähty. Sitten kesytetään Perkeleet Hengen Pitimet levyn ainoan ohjelmanu-meron muodossa.Encoreina kuullaan Lujaa Tekoa joka on siihen osuvin valinta bändin tuotan-non kokonaisuus huomioiden sekä illan päättävä Luihin ja Ytimiin levyn päätös Ammu, Hautaa ja Vaikene. Kuuntelin Cannibal Corpsen klassisinta vuonna 1992 julkaistua Tomb Of The Muti-lated levyä 4 päivää ennen tätä keikkaa, ja yhtäläisyys joihinkin biisienrakenteisiin on ilmeinen. Ainakin kolme Mokoman jäsentä lukeutuu Buffalon death metal jättiläisen faneihin, joten ihme-kös tuo. Kun peräti kolmelta kultalevyn rajan ylittäneeltä Mokoma julkaistulta ei kuula biisiä-kään, jokainen ymmärtää että konsertti todella oli erityinen. Toiveeni kahden ensimmäisen le-vyn materiaalista livenä on muuttunut vuosien varrella todellisuudesta humoristiseksi toiveeksi. Pitää ymmärtää että kyse on todella vanhasta materiaalista

18.maaliskuuta 2022

Näkemieni Stam1nan keikkojen välissä ehti hyvällä syyllä vierähtää yli 6,5 vuotta, sillä Lemin metallimahti oli vielä kovemmassa tikissä kuin mitä ennakkoon arvelin. Illan käynnistyminen yhtyeen välittömän menestyksen laukaisseella Kadonneet Kolme Sanaa kappaleella oli täydelli-nen valinta ja muistutus siitä mistä kaikki alkoi 17 vuotta sitten, vaikka yhtye perustettiinkin jo 1996. Taival albumin B-puolen Sudet Tulevat vahvistaa käsitykseni siitä että tulossa on metalli-tykityksen täyteinen ilta. Teoksen säveltäjille emme pysty kunniaa antamaan, sillä basisti Kai-Pekka Kangasmäki parantelee itseään koronasta ja hänen osuutensa hoitaa toisen Lemin metal-liylpeyden Kasvoton-yhtyeen keulakuva Mikko Ropo. Hänen soittotaitonsa ovat uskomattomat, sillä ero oman bändin kappaleiden ja Stam1nan tuotannon soittavuuden vaativuudessa on merkittävä. Sitten menemme bändin toiselle Uudet Kymmenen Käskyä levyllä ja Merestä Malle kappaleeseen. Kyseinen biisi on Tuska vuosilta minulle niin läheinen etten osaa kuvitella Stam1nan keikkaa ilman tuota ohjelmanumeroa. Sama koskee debyytin avaavaa ristiriitaa. Hyr-de toteaa osuvasti: ”Tällaisen yleisön edessä tuntee olevansa maailman paras muusikko, joten siirrymme tähän biisiin” Tokaisu on osuva, sillä yhtye aloittaa tämän myötä uusimmalta levyltä löytyvän Narsisti kappaleen. Vuonna 2006 julkaistu Kaksi Reittiä, Yksi Suunta on itselleni aina yhtä tunteellinen hetki. Todella nopea tykitys koskettavan elämänviisauksia kumpuavan tekstin kera. Raja levyltä löytyvä Muistipalapelit on itselleni illan kohokohta, samoin Panzerfaust biisin aikana tuntuu että show voisi loppua vasta vappuna. Filosofinen Elämänlanka sävellys mahtuu tottakai mukaan. Paha Arkkitehti huipentaa jyminällään aina sen hetken, kun Stam1na etenee kohti encoreja. Novus Ordo Mundi eli uusimman levyn nimibiisi kajahtaa livenä todella kome-asti. Encoreina kuullaan Viisi Laukausta Päähän, uusimman levyn päättävä Sirkkeli jonka aikana moshpitti yltyy jo vaaralliseksi. Nosebo levyn ainoa hetki Arveton on Armoton sekä

setin vakiopäättäjä Lääke. Tämän vedon jälkeen en keksi parempaa syytä saapua Finlandia-Klubille torstaina. Korona kuritti Stam1na jäsenistöä

kunnolla, sillä ilman valomiehen ja kosketinsoittajan äkillistä korvaamista tämä huikea ilta ei olisi koskaan toteutunut

18.maaliskuuta 2018

Bryn Jones veti upean keikan. Erityisesti Neil Youngin coveroiminen lämmitti sydäntä. Onhan Neil tullut nähtyä livenäkin Lontoon Hydeparkissa vuonna 2014. Valitettavasti melko pian tuon keikan jälkeen bändin hurjannäköinen huippubasisti kuoli pitkäaikaisen sairauden murtamana. Neil ja basisti tuijottelivat toisiaan moneen kertaan keikan aikana puhumatta mitään. Se kertoi jo paljon. Led Zeppelinin näkeminen on huomattavasti epätodennäköisempää, mutta coverit toimivat aina

10. toukokuuta 2015 

The 69 Eyes soitti eilen mielettömän keikan Tukkijätkässä. Edes myöhäinen soittoaika ei latistanut tunnelmaa Helsingin vamppyyrien takoessa läpi monipuolisen n. puolitoistatuntia kestäneen setin. Klassikoita riitti niin Blessed Beeltä, Paris Killssiltä kuin Devils albumiltakin. Myös tuoreimmalta X-nimiseltä levyltä kuultiin pari biisiä. Keikan aloitti aina yhtä jumalainen Paris Kilssin avausraita Crashing High. Tämän ytimekkäämpää avausta yhtyeen keikka ei olisi voinut saada. Setin lopussa kuultiin myös raivoisa räkäisy bändin uran alkupuolelta, vuonna 1998 julkaistu Call Me oli yksi keikan kohokohdista. Olen miettinyt koko päivän pääni puhki mikä oli keikan paras välispiikki. Jyrki sanoi nimittäin tasan yhden sanan koko vedon aikana ja se oli "Spasiiba"

22. toukokuuta 2022

Stratovariuksen luoma power metallin nostalginen tunnelma häikäisi eilen Tuuloksen Kapakanmäellä. Illan aloittava bändin megahitti Eagle Heart oli melkeinpä arvattavissa illan ensimmäiseksi esitykseksi. Toinen kappale jäi minulle mysteeriksi muttei anneta sen häiritä. Kolmannen esityksen kohdalla tuota pelkoa ole, sillä Kiss Of Judas sävellystä on tullut kuunneltua lukemattomia kertoja. Ulkoa menee unissaan myös aina yhtä puhutteleva Black Diamond. Seuraavaksi edessä on asia jota osasin odottaa illalta etukäteen: Kappale yhtyeen vuonna 1995 julkaistulta Four Demension albumilta, joka oli samalla Timo Kotipellon sisääntulo bändiin. Vuorossa on tietenkin Against The Wind joka kieltämättä sopii parhaiten levyn kokonaisuus huomioiden tähän hetkeen. Illan kohokohta itselleni on ehdottomasti Visions teokselta löytyvä Paradaise, koska Kotipellon taito säädellä lauluääntään kappaleen eri vaiheiden mukaan korostuu siinä parhaiten. Myös balladi tyyppinen Forever vahvistaa sen käsityksen miten ainutlaatuista on nähdä Stratovarius livenä seitsemän vuoden tauon jälkeen. Vuoden 1996 tuotantoa edustava Speed Of Light on niin vauhdikas power metal ralli että sen on ilman muuta löydyttävä setistä. Unbreakable ja Shine In The Dark ovat taattua Stratovarius tarjontaa ja yleisön energisyys sen kun lisääntyy bändin soiton ollessa uskomattoman tarkkaa vaativan musiikkityylin parissa. Destiny ja S.O.S kappaleiden aikana Timo Kotipellon äänen karisma korostuu jälleen huikealla tavalla ja koko Kapakanmäen halukkuuden laulaa mukana ymmärtää täysin. Hunting High And Low on päättänyt luultavasti yhtyeen keikat jo viimeisen kymmenen vuoden ajan ja miksi tuosta tavasta luopumaan kun kappaleen luoma tunnelma ja kertosäe ovat kuin luotuja loppuhuipennuksen säästämiseen. Stratovarius ei ole tehnyt levyä seitsemään vuoteen. Se ei kuulosta lainkaan erikoiselta asialta, kun miettii millä tavalla eilinen ilta korosti vanhemman tuotannon tärkeyttä fanien sydämissä. Bändin ammattimaisuutta korostaa myös se seikka että jokaisessa kolmessa erilaisessa ympäristössä jossa olen bändin nähnyt, sen soundi on saatu toimivaksi. Näistä lähtökohdista odotan äärimmäisen suurella mielenkiinnolla syksyn aikana julkaistavaa uutta Stratovarius pitkäsoittoa, Let The Power Metal Flow!

17 .kesäkuuta 2019

Alice In Chains soitti mielettömän keikan eilen Kaisaniemessä. Tunnelman luomiseksi kaiuttimista alkoi kuulua laivan kapteenin miehistölleen antamia käskyjä jo 20 minuuttia ennen keikan alkua. Eyes Wide Shut elokuvan pääteemaa muistuttava synkkä intro saatteli bändin lavalle. En ole koskaan nähnyt grungea ja metallia yhdistelevää bändiä livenä, joten siinä mielessä ilta oli historiallinen. Bleed The Freak on täydellinen keikan aloituskappale. Seuraavaksi kuultu Black Gives Way To Blue levyltä löytyvä Check My Brain lukeutuu suurin suosikkeihini ja biisi kiteytti olennaisesti bändin grunge soundin purevuuden. Them Bones, Damn That River ja Hollow ovat sensaatiomaisia vetoja. Ennen keikkaa toivon toiseksi uusimmalta The Devil Put Dinosaurs Here albumilta Hollow kappaleen lisäksi muitakin sävellyksiä, mutta 120 minuuttia on rajallinen aika, itse oletin bändin lopettavan varttia aikaisemmin. Your Descision jatkaa Black Gives Way To Blue levyn koskettavaa antia. Rainier Fogg on keikan parhaimpia biisejä ja Dawn In The Hole on lauluosuutensa ansiosta aina yhtä koskettava. Angry Chair kappaleen jytinä kiteyttää kaiken sen läheisyyden, jota olen tuntenut metallimusiikkia kohtaan vuodesta 1999 lähtien. Mikään onkaan sopivampi kappale tähän perään kuin Man In The Box. Ensimmäisenä encorena kuultu One You Know antoi jo ilmestyessään lupauksen siitä miten huikean levyn Alice In Chains tulee julkaisemaan. Huikean 21 kappaletta sisältäneen illan päätti aivan odotetusti Rooster. Alice In Chainsin vierailut Suomessa ovat sen verran harvinaisia, että olen todella liikuttunut tämän unelman toteutumisesta

28. toukojuuta 2016 

Popeda osoitti eilen Tukkijätkässä pitkästä urastaan huolimatta olevansa mielettömässä vedossa. Keikan aloitusbiisi oli vanha Juice klassikko "Elämässä pitää olla jotain" Mukaan mahtuivat totta kai myös klassikkobiisit Matkalla Alabamaahan, Kaasua Komisario PEPPONEN ja Tahdotko mun tosiaan. Upeaa että yhtye oli ottanut settiin mukaan myös humoristisen Tohtori Mustajärvi kappaleen. Sen lyriikoille maailman synkin ihminenkään ei voi olla nauramatta. Keikka päättyi maagiseen Kun kellot lyö kappaleeseen. Paten terveelliset elämäntavat ja raitistuminen näkyvät myös bändin esiintymisessä ja eleissä. Mies ei seiso paikallaan entiseen tapaan vaan liikkuu lavalla paljon. Myös kiroilu on vähentynyt ja vaihtunut leppoisaan huumoriin. Eilisellä keikalla kirosanoja ei tullut yhtään. Ei artistien kiroilu minun iltaani pilaa, mutta aina on hauskempaa ilman

29. toukokuuta 2014 

Metallican esiintyessä eilen edes karmea sää ei onnistunut pilaamaan festivaalitunnelmaa. Bändin idea fanien äänestämästä biisilistasta oli sinänsä ihan hieno, mutta amerikkalaiseen tapaan sen markkinointi meni jo hieman överiksi. Suurin osa biiseistä oli tuttuja, mutta onneksi joukkoon mahtui myös muutama harvinaisuus. Lämmittelijäbändeille on annettu aina paljon huonommat laitteet kuin pääesiintyjälle. Slayerin ja Danzigin puolesta kyllä harmitti. Molemmilla olisi ollut paljon enemmän annettavaa kunnon soundeilla. Siitä huolimatta Danzig oli positiivinen yllätys, Slayer on osoittautunut mielettömäksi livebändiksi jo vuosia sitten

17. kesäkuuta 2015 

Ranskan metalliylpeys Gojira moukaroi Helsingin The Circusta siihen malliin että multa meinasi unohtua lonkat pääkaupunkiseudun yökerhoon. Setti oli riittävän monipuolinen. Biisejä kuul-tiin uusimmalta Lenfant sauvagelta, The way of all fleshiltä sekä myös From Mars to Sirius al-bumilta. Gojiran musiikkityyli on erittäin omaperäinen. Se on sekoitus progressiivista metallia, teknistä death metallia sekä grove metallia. En keksi yhtäkään bändiä johon Gojiraa voisi verra-ta. Olen erittäin ylpeä siitä että bändi tulee nimenomaan Ranskasta, koska se on ainoa tunte-mani ranskalainen metalliyhtye. Sanoitukset kertovat luonnonilmiöistä ja ympäristöasioista. Terveisiä Ville Niinistölle! Yhtye lämmitteli Metallicaa Tallinnassa 2010, mutta hotellinhuonees-sa tuli kaadettua ääntä kohti jotain sellaista jonka ansiosta muistikuvat siitä keikasta ovat vä-hissä. Jos joku ihmettelee tuota lonkkavertausta, sen sanoi alunperin eräs todella merkittävä Juankoskelta kotoisin ollut suomalainen taiteilija

1.8.2018

Jarkko Martikaisen eilisen keikan ylistämiseen eivät sanat riitä. Jarkon ihmisläheisyys ja kontakti yleisöä kohtaan ovat aivan omaa luokkaansa. Oli suuri kunnia tavata hänet vuonna 2006. Sanoituksista löytyy sopivasti sekä ironiaa että huumoria. Vilpittömästä olemuksestaan tunnettu Martikainen omisti heinolalaisille kappaleen Pidän teistä ja tästä paikasta. Yhdyn Jarkon näkemykseen ja toivon että voin tehdä niin myös tulevaisuudessa. Jo hyvin nuorena kuuntelemani Jarkon ex-yhtye YUP on tunnettu värikkäistä sanoituksistaan ja biisin nimistään, kuten Suomen suurin TV. Sanoitusten omaperäisyys ja opettavaisuus ovat suurin syy siihen miksi pidän Jarkon tuotannosta niin paljon. Illalla oli vielä suuri ilo käydä kuuntelemassa humoristista hiphoppia Kusmikussa, mikäli hiphop on oikea nimitys sille musiikille. Tämä kaupunki tarjosi minulle jälleen kerran ikimuistoisen päivän. Heinola is my kind of town

17. heinäkuuta 2018

Guns’n Roses teki sen mitä siltä odotettiin ja vielä kolme kertaa enemmän. Jumalat puhuivat todistaessani elämäni toiseksi pisintä rockkeikkaa, vain Bruce Springsteenin Turun keikka vuonna 2013 oli pidempi. Yhtye aloitti settinsä räväkkäästi It’s so easy kappaleella, joka löytyy bändin debyyttialbumilta Appetitte For Destruction. Kiekolta kuultiin myös uskomaton Welcome To The Jungle. En olisi ikinä uskonut että molemmat toivomani biisit Coma ja Chinese Democrasy kuullaan setissä. Näin kuitenkin kävi. Tunsin päässeeni rocktaivaaseen. Axel Rose ei lukenut virolaisille Sinuhe egyptiläistä, vaan totesi ytimekkäästi: ”Hauskaa että olette saapuneet paikalle.” Kun katsoo bändin vuoden 1988 New Yorkin keikan Dvd;ltä, ymmärtää varmasti olla itse taltioimatta konserttia. Olisi mielenkiintoista tietää millaiset välit Axelilla ja keikkaa kuvanneella henkilöllä on nykyään. Molemmilta Use Your Illusioneilta tuli sopivasti biisejä, Civil War itselleni ehdottomasti tärkein. Double Talkin’ Jiven riffi laululavan ympäristössä oli aivan uskomatonta kuultavaa. Ylipitkät kitarasoolot biisien välissä olisi voinut jättää pois. Olen ollut jo vuosia sitä mieltä myös Metallican ja Black Label Societyn kohdalla. Mielettömän kaksi ja puolituntisen päätti aina yhtä koskettava November Rain. Yhtye nousi jo Helsingin keikan jälkeen huippubändin tasolle omalla listallani, ja on siellä eilisen jälkeen entistä vahvemmin

Judas Priest Tampere, Nokia-areena 5.6.2024

Kiitettävään 55 vuoden ikään ehtinyt Birminghamin hevimetalli-ikoni Judas Priest tarjosi unohtumatto-man ja karismaa huokuvan illan Tampereella. Vaikka tapahtuma sijoittui keskelle viikkoa, se ei bändin fanaattisten kannattajien menoa hillinnyt. 

Setin aloitti itse oikeutetusti uusimman Invisible Shield albumin nimiraita. Judas Priestin kaikki klassisim-mat albumit British Steel, Stained Class, Screaming For Vengeance ja Turbo näyttivät illan ohjelmistossa terävimmät puolensa. 

Myös uusimmalta Invisible Shield kiekolta ohjelmistoon valittiin teoksen tähtihetket Gates Of Hell soitet-tiin livenä ensimmäistä kertaa bändin historiassa ja The Rage kappaleen viimeisimmästä esityskerrastakin ehti kulua peräti 9 vuotta. 

Englantilaiset herrasmiesten eleet yleisön vastaanotossa ja Rob Halfordin toimesta sen korostaminen kuinka paljon Judas Priest on tuonut Black Sabbathin kanssa Berminghamin rockkulttuuria tunnetuksi olivat konsertissa käsinkosketeltavia hetkiä. 

Uusimman levyn koskettavin sävellys Crown Of Thorns kuultiin, kuten myös itselleni erittäin tärkeä vuon-na 1978 julkaistulta Killing Machine albumilta löytyvä Hell Bent For Letters. Huikean, vaihderikkaan ja tunteikkaan illan päätti odotetusti Living After Midnight. 

Mikä parasta, massiivisen kaksituntisen hevimetallitykityksen jälkeen skriinille ilmestyi teksti ”The Priest Will Be Back”. 

Lämpimät kiitokset ystävälleni Ilmari Hiltuselle tästä konsertista. 

Jokainen 73-vuotias laulaja ei taatusti pursua raskastamusiikkia sisältävässä konsertissa näin perustavan-laatuista energiaa, Rob Halfordissa on sitä jotain niin erityistä ettei sitä edes sanoiksi pysty pukemaan.