Tyrantti ja Kotiteollisuus Lahden Möysä 13.12.2024
Lahden Möysän Musaklubille koettiin jälleen kerran upeita
hetkiä kotimaisen raskaanmusiikin muodossa, kun lavalle kapusivat heviä
soittava Tyrantti ja raskasta rockia esittävä Kotiteollisuus. Tyrantin setti
koostui suurimmaksi osaksi uusimman Ihmispyramidi pitkäsoiton materiaalista.
Keikan kohokohdiksi nousivat Uusikuu, Miestä Vahvempaa, Lihaa Mattoon ja
Viimeinen Portti. Vanhemmasta tuotannosta Aja ja Veritiikeri iskivät itselleni
parhaiten. Kun ensimmäistä kertaa laitoin bändin tuotannon soimaan, laulajakitaristi
Henri Segerin todella korkealta tulevalauluääni hieman häiritsi minua, mutta
kahden uusimman pitkäsoiton jälkeen olen jo tottunut asiaan. Pienen tauon
jälkeen lavalle kiipesi melankolisen Kuolleen Kukan Nimi albumilta löytyvän
välisoiton säestämänä Kotiteollisuus. Tätä taustaa vasten jokainen pidempään
yhtyeen toimintaa seurannut tietää, että keikan aloittaa Valtakunta.
Seuraavaksi kuulemme uuden levyn nimikappaleen Susirajalla. Suuri suosikkini
Kultalusikka on kuulunut settiin jo vuosia ja jälleen kerran se kajahti
riemastuttavasti Lahden illassa. Olen kaipaillut Kotiteollisuuden ohjelmistoon
myös vanhempaa tuotantoa ja tällä kertaa sitä saatiin. Ukonhauta levyltä
löytyvä Mahtisanat oli vuorossa seuraavana. Meren Mutaa kappale kuulosti aivan
yhtä jykevältä kuin vanhoihin hyviin aikoihin Kuolleen Kukan Nimi pitkäsoiton
ilmestyessä. Koskettava, surumielinen ja pohdiskeleva Taivas Tippuu on kiistatta
yksi konsertin parhaiten mieleen jäävistä hetkistä. Huomenta! on ehdottomasti sävellys,
jonka Gojira tyyppinen tykittävä riffittely näyttää laadukkuutensa parhaiten
livetilanteessa. Kusipää rallin toimivuus konserteissa tuskin on jäänyt yhtyeen
faneille epäselväksi vuosien saatossa. Kun Kotiteollisuus esittää tämän kaiken
lisäksi kappaleet Varjoihmiset, Raskas Kantaa, Yötä Vasten, Kruuna ja Klaava
sekä Yö Päivää Keinuttaa, voi todellakin sanoa, että bändin vanhemman tuotannon
ystävät ovat olleet todistamassa ainutlaatuista iltaa. Mikä teos sopisikaan paremmin
lopettamaan tällaisen illan kuin vuonna 2011 julkaistu upeilla lyriikoilla
varustettu Raskaat Veet. Kotiteollisuutta on yli 30-vuotisen uransa aikana
kritisoitu siitä, että kappaleet koostuvat aina muutamista soinnuista eivätkä
tuo kuulijoille mitään uutta. Tällaisen konsertti-illan jälkeen on helppo
todeta että tuo kritiikki on aiheetonta
