Stam1na Möysän Musaklubi Lahti 29.3.2025
Suomeksi lauletun progressiivisen metallin edelläkävijä
Stam1na esitteli jälleen kerran ilmiömäistä soittotaitoaan, kykyään vaihtaa
keikan tunnelma aivan toisenlaiseksi kappaleiden välissä hetkessä sekä myös
taitoaan saada yleisö elämään koko ajan mukana keikan tunnelmassa. Keikan
aloitti vanhempaa tuotantoa edustava ytimekäs ja nopeatempoinen vuonna 2016
julkaistu Pienet Vihreät Miehet, hurjaa enemmän thrashmetalliin viittaavaa
louhintaa jatkoi seuraavaksi Pazerfaust. Uusimman syksyllä 2023 julkaistun X-albumin
materiaalin esittämistä livenä oli ymmärrettävästi vähennetty, mutta olen
äärimmäisen tyytyväinen siitä että kaikki itselleni levyn tärkeimmät hetket
sisältyivät settiin, ensimmäisenä näistä mainittakoon Utopia. Olen ennenkin
ylistänyt Stam1nan rautaista kykyä yhdistellä sopivissa määrin vanhaa ja uutta
tuotantoa, tämä ilta vahvisti jälleen kerran tuon näkemyksen oikeaksi. Elokuutio
albumilta löytyvä Pala Palalta kappale on kuultu keikalla viimeksi lähes 9
vuotta sitten ja fiilikseni on mahtava sen kajahtaessa ilmoille. Myös
vanhempaan tuotantoon lukeutuvan Dynamon kuulen livenä ensimmäistä kertaa, ja
kokemus on myös sen vuoksi todella arvokas. Vereen Piirretty Viiva, Metropolio
ja Monoliitti ovat juuri sellaisia biisejä, joiden toivoin säilyttävän
paikkansa setissä Stam1nan viimeisimmältä X-albumilta. Näiden huikeiden
progressiivisten ja melodisten hetkien välissä kuullaan vielä vuosien mittaan
klassikoksi itselleni kasvanut Kuoliaaksi Ruoskitut Hevoset. Valtiaan Uudet
Vaatteet kappaletta olen toivonut keikoilla soitettavaksi siitä lähtien kun
kappale vuonna 2012 näki päivänvalon. Ei tarvitse siis erikseen sanoa, että
kyseinen hetki on iltani kohokohta. Novus Ordo Mundi albumi on edustettuna vain
yhden kappaleen verran, mutta kun tästä kunniasta vastaa massiivisella
thrashpoljennollaan yleisön täydelliseen euforiaan saava Sirkkeli, niin
lopputulos on joka tapauksessa erinomainen. Sitten vuoron saa myöskin oman
pitkäsoittonsa ainoata antia edustava koskettava Kannoit Minut Läpi Hiljaisen
Huoneen. Raikuvien suosionosoitusten saattelemana bändi astelee esittämään
encoreita, joista ensimmäinen Viimeinen Atlantis levyltä löytyvä Rikkipää
nauttii todella suurta suosiota omalla listallani. Toiseksi viimeisenä kuullaan
koskettava ja laulumelodioiltaan mykistävän hieno Taivas. Huikean lauantain
päättää vielä kaiken kukkuraksi vanhaa tuotantoa edustava ja pohdiskelua
sisältävä kappale Eloonjäänyt. Stam1nan käsittämättömän ammattitaidon ansiosta yhtyeen
kotipaikkaa Lemiä voi kutsua suomenkielisen progressiivisen metallin
pääkaupungiksi. Rumpali Teppo Velinille täytyy antaa pisteet mielettömästä
rytmitajusta, mutta yhtä lailla tämä maininta koskee koko orkesteria. Jos
Suomessa jaettaisiin palkinto keikkasettien rohkeasta uudistamisesta
kiertueiden välissä, kyseinen pysti päätyisi ehdottomasti Stam1nan
palkintokaappiin. Myös laulaja Antti Hyyrysen pohdiskelevat ja realistiset
lyriikat tekevät jokaisesta keikasta ainutlaatuisen. Kun yhtyeen tekemiset ovat
kiinnostaneet niin paljon, että konserttilippu on tullut hankittua 8 kertaa,
niin täytyyhän Stam1naan monia hyvin poikkeuksellisen intensiivisiä asioita
liittyä. Kiitokset ikimuistoisesta illasta ystävilleni Joonas Hakalalle ja
Jukka Mustoselle. Remu sanoi aikanaan ”Let`s born to rock” Minä sanon
puolestaan ”Let´s born to mosh”
