Kotiteollisuus Hotelli Kumpeli, Heinola 28.8.2026

 

Kotiteollisuus Hotelli Kumpeli, Heinola 28.8.2026

Heinolan keikkatarjonta piristyi melkoisesti, kun kävi ilmi, että Hotelli Kumpeli järjestää taas musiikkitapahtumia. Tapahtumakalenterista löytyi riemastuttavasti myös Kotiteollisuuden keikka. Elokuulle ilmestyi loppujen lopuksi huomattavasti enemmän kuin alun perin itse oletin. Siitä huolimatta Kotiteollisuuden keikalle oli päästävä. Setti käynnistyy hienolla ”Susirajalla” kappaleella, joka on ottanut ”Valtakunnan” paikan parhaana keikan aloitus kappaleena. Seuraavaksi vuorossa oleva ”Helvetistä Itään” kuulostaa edelleen yhtä nostalgiselta kuin YLEX-radiokanavan ensisoitossa 23 vuotta sitten. ”Raskaat Veet” on niin sanoituksellisesti kuin myös soitannollisesti aina yhtä mieleenpainuva livekappale.

Tämän olen sanonut ennenkin, mutta ”Kultalusikka” on yksi Kotiteollisuuden kaikkien aikojen hienoimpia sävellyksiä. Bändin huutolaulu ja raivokas soittaminen ovat vain jostain syystä koko kappaleen ajan todella korkealla tasolla. Ensimmäisen kerran kuulin Kultalusikan vielä julkaisemattomana sävellyksenä Provinssissa 2004, joten ei ole ihme, että kappaleen läpi kestävä rankkuus on porautunut tajuntaani vuosien aikana. Hyviä bändejä on maailmassa pilvin pimein, mutta jokaisen keikkaa ei halua nähdä 26:nnen kerran. ”Jos Sanon” biisin ytimekkyys ja erityisesti kertosäe antavat vastauksen siihen kysymykseen miksi Kotiteollisuuden kanssa tähän lukemaan pääseminen on merkittävä juttu. ”Raskas Kantaa” kappaleen paluuta olen odotellut keikkasettiin jo jonkin aikaa, ja nyt se sinne onneksi saatiin.

”Taivaankaunis” on mielestäni parhaimpia Hynysen sävellyksiä sanoituksellisesti, ellei jopa paras. 18 vuotta ehti vierähtää, kun kuulin tämän upean melankolisen teoksen ensimmäisen kerran livenä, mutta kun seuraava kerta koittaa tällaisessa yhteydessä, ei tuosta aikavälistä ole haittaa lainkaan. ”Routa ei lopu” kappale on tuttu jo ensimmäiseltä Heinolan keikalta vuodelta 2003 ja sama innostus biisin lyriikoita ja riffittelyä kohtaan on tallella vielä tänäkin päivänä. Katsoin osan keikasta yläkerrasta, mutta kun Routa ei lopu lähtee soimaan, olen todella iloinen siitä ratkaisusta, että siirryin alakertaan. Nimeän kappaleen koko keikan parhaaksi hetkeksi.

Haastajia sille tästä kunniasta toki riittää, sillä todella raskaan ”Veri Valuu Maahan” kappaleen kuuleminen sekä ”Arkunnaulan” soittaminen encoreissa on näin monella keikalla käyneelle henkilölle todella mukavaa vaihtelua. ”Minä Olen” on ymmärrettävästi monelle KT-fanille aina se kohokohta, mutta omasta mielestäni se ei kuulu aivan bändin parhaimmistoon. Illan päättävää ”Satu Peikoista” kappaletta toivoisin sen sijaan soitettavaksi ”lähes” jokaisella keikalla. Kotiteollisuus tarjosi ytimekkäällä ja raskaalla keikallaan odotetun ja toivotun päätöksen monipuoliselle keikka kesälle. Seuraavasta yhtyeeseen liittyvästä livekokemuksesta en osaa vielä sanoa varmuutta, mutta mainittakoon, että yhtyeen vanhempien albumien 20-vuotisjuhla konsertit kiinnostavat kovasti.