Multamäkifest 2026

 

Multamäkifest 2026

Jo perinteeksi muodostuneet maatilafestivaalit järjestettiin jälleen kerran Heinolan Kirkonkylässä 7.-8.8.2026. Tunnelmallinen ja hienosti hoidettu maatilafestivaali valitsi oivallisesti esiintyjänsä sekä maamme albumilistojen huipulta, että nousevista nuorista muusikoista. Tapahtuman avaajan kunnian sai harmonikansoittaja Antti Paalanen, joka on tullut kuuluisaksi tämän vuoden UMK-kilpailusta. Keikan käynnisti vuonna 2019 sävelletty mustan huumorin omaava ”Elä” kappale, saaden seurakseen mm. ”Meluta” ”Kirsikankukka”, ”Taivas on sininen ja valkoinen” ja UMK-hitti ”Takatukka” nimiset teokset. Festarin avaajan rooliin minulla oli siinä mielessä mystinen lähestymistapa, etten kuuntele harmoniikkamusiikkia kovin paljoa vapaa-aikanani. Siihen nähden hauskan, rennon ja positiivisen oloinen monessa mukana ollut alavutelainen muusikko saa minulta todella korkean arvosanan. Setin lopun täydensivät esim.” Alavilla Mailla” ja klassinen tunnettu englantilainen kansanlaulu, jonka nimi meni valitettavasti minulta ohi. Hienoa Antti, häntä tulen seuraamaan myös tulevaisuudessa.

Seuraavaksi Multamäkiareenalla vuoron sai Idols ohjelmasta vuonna 2008 julkisuuteen ponnahtanut Pete Parkkonen. Hänen tuotantonsa ei ole minulle erityisen tuttua, mutta siitä huolimatta parhaiten mieleen jäi JVG:n kanssa vuonna 2014 tehty kappale ”Etenee” Yleisön suosionosoituksesta käy välittömästi selväksi kuinka arvokas asema sekä suomeksi, että englanniksi lauletulla popilla maamme musiikkimarkkinoilla nykypäivänä on. Tähän lisättäköön vielä sellainen fakta, että Parkkonen on kuulunut tapahtuman toivotuimpien artistien joukkoon jo vuosien ajan. Peten tapa kommunikoida yleisön kanssa ja saada heidät eläytymään tunnelmaan on hieno esimerkki siitä millä tavalla tähteys voi näkyä ihmisessä positiivisena asiana.

Nurtsilavalle astelee seuraavaksi bändi, jolta odotin todella paljon. Räväkkä hardcore punkia ja rockia yhdistelevä Kissa. Odotukset myös täyttyivät. Parhaiten raivokkaalla otteella ja tunteella läpi viedystä keikasta jäävät mieleen kappaleet ”I Hate Music” ja ”Tiikerirock”

Nuorempana näin suorasanaisilla lyriikoilla toteutettu hard rock ei olisi tehnyt minuun vaikutusta, mutta musiikkimakua laajentaessa tottuu kaikkeen. Toivottavasti tiemme kohtaavat bändin kanssa uudelleen.

Kake Randelinin jo 47 vuotta kestänyt ura iskelmämusiikin huipulla on tehnyt suomalaisiin lähtemättömän vaikutuksen enkä voi tuolla suosion määrällä sanoa yllättyneeni löytäessäni hänen nimensä Multamäen artistikattauksesta. Kestohitit ”Avaa hakas” ”Kop kop”, Nasta pimu”, ja ”Tilipäivä koittaa uppoavat yleisöön huimalla ja iloa pursuavalla tavalla.

Valittamista ei ole myöskään uuden ”Oman kylän mies” kappaleen luomassa tunnelmassa

Kaken tyyppistä materiaalia tulee levyltä kuunneltua äärimmäisen harvoin, mutta festaritunnelmaan kotimainen iskelmä sopii mainiosti.

 

Good Boysin keikka jää minulle pieneksi mysteeriksi, koska olen kuullut ennestään vain bändin nimen, mutta yleisömäärästä päätellen suomeksi laulettu hiphop on myös Multamäessä todella kovaa valuuttaa

 

Seuraavaksi Multamäkiareenalla päivän päättää itseoikeutetusti uransa viimeisen keikan soittava Heinolan polkkaylpeys Nypykät. Ilmassa on nostalgiaa ja haikeutta, tämä välittyy kaikesta. Keikan huippuhetkiä pystyisin luettelemaan, vaikka millä mitalla, mutta mainittakoon kappaleet ”Hirmumyrskyn jälkeen”, Kerro, kerro kuvastin”, ”Niukkasen toimisto” ja ” Jazzilla taivaaseen.” 11-henkinen orkesteri on fantastista nähdä lavalla paitsi musiikillisesta näkökulmasta myös heidän oivaltavan ja salakavalan huumorinsa vuoksi.

Markku Palmusen realistisesti elämää kuvaavat, mutta myös usein taitavasti huumorilla väritetyt lyriikat ovat aina olleet itselleni merkittäviä. Bändi tuli nähtyä kolme kertaa, ja kaikki keikat koin eri vuosikymmenellä. Nypyköiden merkitys kotimaiselle folk ja kansanmusiikille on mieletön ja oli etuoikeutettua saada kokea bändin jäähyväiset nimenomaan näillä festivaaleilla

 

Lauantain avaava tamperelainen poplaulaja Helmi Marleena julkaisee debyyttilevynsä tasan kolme viikkoa näkemäni keikan jälkeen. Koskettavien, opettavaisten ja pohdiskelemaan saavien sanoitusten perusteella saatavilla tulee olemaan mielenkiintoinen kokonaisuus

Nurtsilavan tunnelmasta päätellen tämän ajatuksen jakaa kanssani jokainen paikalle saapunut.

Tehosekoittimen Matti Mikkolan perustama post progressiivinen rockyhtye Saimaa tarjoilee hienon setin suomenkielistä monivivahteista rockia, jossa on huomattavissa vaikutteita myös viihde ja latino musiikista. Suureksi yllätykseksi bändin setin käynnistää cover Dingon ”Valomerkki” kappaleesta. Monet radiohitit Saimaan uralta tuovat myös vähemmän yhtyeen tarjontaan tutustuneelle ihmiselle hienon iltapäivä kokemuksen ja kaikki huipentuu tietysti samana päivänä Ratinan keikan jälkeen keikkailunsa päättävän Eppu Normaali-yhtyeen uskomattomaan ”Hipit rautaa” cover versioon

Lounaonline on aloittanut räppiä, poppia ja hyperpoppia yhdistelevän muusikonuransa alle kaksi vuotta ennen Multamäkeen saapumistaan, joten lienee helppo arvata, että hänen tuotantonsa on minulle täysin uusi tuttavuus. Lounaonline on ensimmäinen livenä kokemani mainitsemiani genrejä yhdistelevä artisti, ja vaikka taustanauhojen apuun turvaudutaan melko lailla, keikan eheydelle ja uskottavuudelle täytyy antaa iso hatunnosto.

Päälavalla sai vuoron legendaarinen Dingo. 1980-luvulla uransa aloittanut pitkään taukoa pitänyt porilainen yhtye tarjoili melkoisen hittikimaran uransa varrelta ”Sinä ja minä”, ”lähetyssaarnaaja” ja ”Apinatarhaan” ovat sävellyksiä, jotka valtaosa suomalaista osaavat

Omalle kohdalleni konsertin kohokohta osuu ”Kunnian kentät” nimisen Def Leppard vaikutteisen Dublinissa aikanaan sävelletyn teoksen kohdalle, mutta ymmärrän täysin, että valtaosalle yleisöstä ne ovat ”Nahkatakkinen tyttö” ja setin päättävä ”Autiotalo” Ristiriitaisesta ja itsekeskeisestä suhtautumisestaan toisiin ihmisiin bändin uran alkutaipaleella tunnettu Pertti Neumann oli tällä kertaa lavalla aivan eri persoona ja hyvä niin

Oman ison osansa bändin pysäyttävän hyvään lavasoundiin toi myös Lordi menneisyydestä ja vuoden 2006 Euroviisu voitosta tunnettu Leena Peisa. Odotin Dingon yllättävän positiivisesti, mutta he pystyivät moninkertaisesti parempaan.

Hurjat kokemukset kasvavat yhä suurempiin mittasuhteisiin, kun progressiivisen rockin massiivisen fanin mieliksi nurtsilavalla settinsä käynnistää erittäin kovan suosion nykypäivänä Suomessa omaava Ursus Factory. Bändin livevetojen hoitaminen kahden jäsenen voimin ei ole mikään pieni haaste, mutta Jussi Pelkosen ja Aleksi Ripattin ammattitaidolla tämäkin haaste on voitettavissa.

Huikean, energisen, monipuolisen ja positiivisuutta huokuvan festivaalin päättää Olavi Uusivrta. Keikalla kuullaan mm. kappaleet ”Ollaanko tämä kesä näin?”,” Viimeinen tanssi” ja ”Me ei kuolla koskaan”

Aivan huikean Multamäen sain kokea jälleen kerran. Erityisen paljon mieltä lämmitti oivallisen monipuolinen artistikattaus, loistavan palveluasenteen omaava henkilökunta ihmisten ystävällisyys ja upea maatila ympäristö. Kiitos Multamäki! ”Ihmiset tekevät tämä fesivaalin”