Neljä Ruusua Heinolan Kesäteatteri 21.8.2026

 

Neljä Ruusua Heinolan Kesäteatteri 21.8.2026

Yksi maamme merkittävimmistä popyhtyeistä Neljä Ruusua saapui riemastuttavasti esiintymään Heinolan Kesäteatterille. Edellinen kokemani todella nostalginen ja energinen veto bändiltä tässä samassa paikassa sijoittui vuoteen 2002. Siinä välissä ehdin kuitenkin todistaa bändin livekunnon myös Tuurin Miljoonarockissa vuonna 2007 ja Heinolan Tukkijätkässä vuonna 2015. Bändin kaksiosaisessa konsertissa ensimmäinen puolisko kantoi nimeä Akustinen unelma ja jälkimmäinen rokkaava osio puolestaan nimettiin Sähköiseksi sydämeksi. Hieno oivallus bändiltä todisti toimivuutensa, jännittävyytensä ja monipuolisuutensa myös käytännössä. Akustinen setti käynnistyy vuonna 1999 julkaistulta ”Uusi aalto” nimiseltä albumilta. Kappaleen koskettava ja opettava kertosäe on muodostunut suomalaisessa pop maailmassa klassikoksi. Yksi Neljän Ruusun parhaista kappaleista omassa kategoriassani ”Pop museo” on ohjelmassa hieman yllättäen jo toisena.

Tästä bändistä puhuttaessa voisin kehua jokaisen sävellyksen yksitellen, mutta tyydyn toteamaan, että sarkasmia sisältävä ”Itkupilli” kappale on todella vakuuttava esitys. Samaa voi sanoa myös ”Sukellus” nimisestä kappaleesta. Solisti Ilkka Alangon tapa muistella bändin aiempia Heinolan keikkoja hienovaraisen huumorin kautta on todella mukavaa kuunneltavaa.

Säveltäjä/ kitaristi ”Kode” Koistisen rauhallinen olemus lavalla puhuu omasta puolestaan. Kaikki panostettavat asiat liittyvät kitaransoittoon ja se sujuu todella tyylikkäästi. Rumpali ”Käry” Kämäräisen mielettömän rytmitajun muistan jo parinkymmenenvuoden takaa, kuten myös basisti Jari Laakkosen. Nostalginen tunnelma jatkuu jokaisen seuraavan biisin kohdalla

”Muuttolinnut”, ”Juppihippipunkkari”, ”Älä luovuta”, ”Luotsivene” ja ”2011” edustavat kaikki sanomansa puolesta niin hienosti oivallettua musiikillista antia, että koen niiden kaikkien mainitsemisen olennaiseksi asiaksi.

 

Sähköinen osuus käynnistyy helmikuussa julkaistulla ”Kuulemiin” biisillä, jonka kuulen konsertissa ensimmäistä kertaa. ”Sähkökitara”, Meidän maa”, Elän vain kerran”, ja ”Surutulitus” ovat kaikki sellaisia hetkiä, jolloin pitkänajan Neljä Ruusua fani tietää saapuneensa paikalle hyvästä syystä, sama fiilis välittyy myös yleisöstä. Ilkka Alangon opettavat, koskettavat ja elämänviisauksia sisältävät lyriikat saavat minut toden teolla pohdiskelemaan jopa kappaleiden aikana, lienee siis perusteltua todeta, että hän on maamme lahjakkaimpia sanoittajia. Näiden sanojen jälkeen illan parhaan biisin löytäminen pitäisi tuntua ratkaisemattomalta tehtävältä, mutta se on itselleni kaikesta huolimatta jo 6. luokalla ensimmäisen kerran kuultu ”Valuva taivas”, ”Veri” pääsee hyvin lähelle samaa kunniaa. Jos bändin tuotannosta pitäisi valita sanoitusten puolesta itseäni eniten mieleen jäävä kappale, se olisi mielestäni ”Nuori ikäisekseen”, koska sanomaa on tehostettu hyvällä tavalla myös mustalla huumorilla. ”Tie ajatuksiin”, ”Poplaulajan vapaapäivä”, ”Sun täytyy mennä” ja ”Sininen sunnuntai” kappaleiden tarinat kiteyttävät Neljä Ruusua bändin sävellysten hektisyyden juuri sillä tavalla kuin ne pitää kiteyttää. En tietenkään voinut ennustaa settilistaa, mutta monipuolisen illan päättyminen ”Missä vaan” teokseen tuntuu todella loogiselta.

Osasin odottaa Neljä Ruusua yhtyeen Heinolan Kesäteatterin konsertilta paljon, mutta bändin sävellysten merkitys, syvällisyys ja merkitys oman elämäni näkökulmasta tulivat esiin tavalla, jota en olisi osannut ennakkoon odottaa. Kiitos upeasta illasta ja todella mittava kädenojennus suomenkielisen popin kuninkaille