Siltasaaren Venetsialaiset kolmen hienon bändin voimin 29.8.2026

 

Siltasaaren Venetsialaiset kolmen hienon bändin voimin 29.8.2026

Heinolan Siltasaaren kesän päättäjäisinä toimivat perinteiset Venetsialaiset vietettiin jälleen kerran hienon musiikin, rennon tunnelman sekä monipuolisen ruoka ja juomatarjoilun voimin.

Illan avasi Leevi & The Leavings tribuuttibändi. Aidolla tunteella ja intohimolla bändin toimintaan suhtautunut solisi, täytti ilahduttavalla tavalla yleisön toiveita, ja laulatti heitä vähintään joka toisen kappaleen kohdalla. Tämä lähtökohta huomioiden lienee helppo arvata, että ikivihreät yhtyeen klassikot, kuten ”Raparperitaivas”, ”Rin Tin Tin”, ”Unelmia ja toimistohommia”, ”Poika Nimeltä Päivi” ja” Pohjois-Karjalaan” päätyivät settiin. Kun FB-sivulta löytyy juliste, johon on merkitty 43 keikkaa tälle vuodelle, voi siitä päätellä millaisen merkityksen Leevi & The Leavings on suomalaiseen musiikkiperinteeseen jättänyt.

Jätän kappaletoiveiden esittämisen muiden iloksi, mutta sen voin paljastaa, että ”Sunnuntaiksi San Franciscoon” biisin esitys on minulle mieleenpainuva hetki. Jo setin alkupuolella soitettu ”Itkisitkö Onnesta” on itsestäänselvyys tätä asiaa punnittaessa.

 

Seuraavaksi lavalle kipuaa paikkakunnan oma bändi, 19 vuotta toiminnassa ollut Tupakan Ystävät. Bändi on erinomaisessa iskussa, nauttii soittamisesta ja myös yleisö on selkeästi odottanut luonnonkauniissa Siltasaaressa bändin esitystä. Omaksi kohokohdakseni keikan osalta muodostuu eittämättä ”Laulu punatukkaisesta pojasta” niminen kappale, jonka sanoma kertoo omaa kieltänsä Markku Palmusen erinomaisesta taidosta sanoittajana.

Tosin yhtä lailla koskettavalle ”Rautatie” kappaleelle voisi jakaa saman kunnian.

Hienovaraisella ironialla juhlivan elämäntyylin rajoittamista kritisoiva ”Tupakan Ystävät” kulkee myös bändiltä jokaisella kokemallani keikalla aina yhtä raivokkaasti.

Hieman sarkastisella lyriikalla varustetut ”Paska tarjoilija” ja ”Kalja mut pelastaa” jäävät sanomansa lisäksi aina mieleen loistavien kertosäkeidensä ansiosta

Pari viikkoa sitten keikkalavat hyvästelleen Nypykät orkesterin tuotannosta ohjelmistoon pääsivät ”Jazilla taivaaseen”, ”Kanuunaralli”, ”Kuppi” ja luonnollisesti myös ”Lastenlaulu”

Huima ja hupaisa keikkailta päättyy keljumaisista esimiehistä kertovaan ”Suon Silmään” kappaleeseen. Useimmasta Tupakan Ystävien keikkakokemuksesta huolimatta uuden tilaisuuden tullen keikkasettien rakennetta odottaa aina äärimmäisellä mielenkiinnolla

kappaleiden pohdiskelevien lyriikoiden ja mielenkiintoisten rakenteiden vuoksi.

 

Illan jo hämärtyessä ja venetsialaisten näyttävän laivakulkueen saapuessa esiintymisvuoron sai vielä Lordin rumpalina aiemmin tunnettu Sampsa Astala sooloprojektinsa kanssa.

Oman tuotannon esittäminen jännitti miehen omien sanojensa mukaan siinä määrin, että tuntui luontevammalta aloittaa Apulannan ”Teit meistä kauniin” coverilla ja hienosi aloitus sujuikin. Omasta tuotannosta kuultiin kappaleet ”Setelit lentää”, C-Kasetti”, Mikä pahan tappais”, ”Kaikki huutaa jee”, ”Juhli elämää” ja ”Sata kertaa.” Keikan nostalgisin hetki henkilökohtaisella tasolla oli ylivoimaisesti Paul McCartneyn Helterskelter sävellyksestä tehty suomennos. ”Mukkelis, makkelis” ei kuulosta kappaleen nimenä kovinkaan puoleensavetävältä, mutta sen sanoman ja soiton vahvuus ovat pääasia. Itselleni merkittävät cover kappaleet jatkuvat siinä mittakaavassa, että pöydästä pitää nousta seisomaan, sillä Billy Idolin ”Rebel yell” saa seuraavaksi vuoron. Lainakappaleina kuulemme myös Dingolta ”Autiotalon”, ”Levottoman Tuhkimon”, Kirkan ”Leijat” sekä Apulannalta todella upeasti rokkaavan ”Hiekka” teoksen. Odotetusti myös Sampsan ex-yhtye Lordin 20 vuotta sitten julkaistu klassikkoalbumi ”The Arockalypse” sai illan ohjelmistossa oman osuutensa ”

”Would you love a monster man?”, ”It snows in hell” ja Hard rock hallelujah” kulkivat upeasti ja bändin arvostusta lisäsi vielä sekin seikka, että kappaleet ovat rakeidensa vuoksi todella vaikeita esitettäviä muualla kuin Lordin keikalla, olkoonkin, että soolobändiin lukeutuu myös ex- Lordi basisti Niko Hurme

Siltasaaren kesäkausi sai arvoisensa päätöksen kolmen todella taitavan ja aidosti asialleen omistautuneen bändin ja runsaslukuisen ihmisjoukon voimin. Tämä oli ensimmäinen visiittini Siltasaaren Venetsialaisissa, muttei taatusti jää ainoaksi